Sipulix keräsi joukot vuotuiselle. Huvipuiston sijaan määränpääksi valikoitui Uusi Valamo ja ystävät Suomen kauneimmassa kaupungissa. Kuvat kertokoon sen mihin sanat eivät riitä. Sipu ei jaksa iloita pelkästään Suomen monikulttuurisuudesta vaan myös siitä, kuinka ihanan monimuotoinen ja - syinen Suomen kulttuuri -uskontoineen - onkaan. Syksyä kohti. Valoa ja iloa sydämiin. Kaikkiin erilaisiin samanlaisiin sydämiin.

Auringonlasku Saimaalla voi pysäyttää hengityksen ja viedä sydämen. 

Perhosia oli vatsan sijaan entisen kotitalon ovessa. 

Matka jatkui Uuteen Valamoon ja viinituvan iltaohjelmassa oli vuorossa Konevitsan laulajat. Sen lisäksi, että laulu mantsurian kukkuloilla oli kaunis, se toi muistoja edesmenneestä papastani. Mikä ilta.

Munkki Simeon tarinoi. Ihmeellinen valo näkyi vain kuvassa. Mikä hetki.

Iltaristeilyllä Valamosta Taivalsaaren suluille. Jännää ja kivaa. Kesän kaunein ilta kapteenin mukaan.

Kiitollisuutta on monenlaista. Tällaisen kauneuden ja rauhan edessä se on keveää,  helppoa ja hyvää.

Matkamiehen risti liikutti minua vaikken oikein tiedä miksi.

Kirkko täynnä kauneutta, väriä ja rukousta...vuosikymmenten ajalta satojen tuhansien ihmisten sydänten kuiskeet. Kuultuna kaikki.