Olen tänä kesänä kiitettävästi säästynyt ekomorkkikselta. Siis siltä tunteelta, joka etäisesti muistuttaa huonoa omatuntoa (kuka muistaa miltä se tuntuu), ylensyönnin jälkeistä pahaa oloa (tämä lienee tuoreemmassa muistissa) ja joka tulee turhanpäiväisen shoppailun, aleostelun, muovipussien käytön, sekajäteastiaan kaiken tunkemisen ja H&M ja Ikea vierailujen jälkeen. Tänään sain kuitenkin sellaisen ekotäräyksen taas hommattua itselleni.

Aloitin päivän hauskalla dialogilla upean kaunokaisen kanssa kosmetiikkaosastolla. Muistin näet Stockmannilla, että tarvitsen yövoidetta.

"Miten voin auttaa?"

"Tartteisin yövoidetta mutten millään muista mitä merkkiä tällä hetkellä käytän ja se on vähän huonoa..." (näen myyjän silmistä ettei hän usko, vaan hän TIETÄÄ että kaapissani on joku markettiversio, seison myös aiemmin käyttämäni rasvamerkin hyllykön edessä ja myyjä tekee johtopäätöksiään.)

"Voisitko kuvailla millä tavalla huonoa?" (siis kuvailla mitä? ihoa? tunnetta? vilkasta mielikuvitustani?)

"Noh, tuota luulen, että tarvitsen hieman kevyemmän mitä nykyinen, sillä naamani näyttää aamulla sille, kuin siinä olisi tummelia...enkä millään muista miksi luovuin tästä merkistä" (osoitan hyllyä ja nauran, myyjä ei naura).

Myyjä kaivaa ilahtuneena hyllystä purkin ja ojentaa sen minulle: "tämä on varmasti hyvä, ikääntymistä vastaan mutta kuitenkin aika kevyt..." (WHAT???minämitään vanhent....) Muistan myös sillä sekunnilla kun näen hintalapun miksi olen jättänyt merkin. Autsh.

Kotimatkalla sitten ekomorkkikseni lainehtii valtoimenaan sillä pussistani (muovi) löytyy pyyhkeitä (Intia), vaatteita (Taiwan, Kiina, Kamputsea), kori (Bangladesh) ja sitä rataa. Mutta saan lohtua yhdestä ajatuksesta: Ex-formulamestarimme ex-vaimo kertoi keväisessä lehtihaastattelussa(mainosti tulevaa ohjelmaansa) itsekin JOSSAIN MÄÄRIN syyllistyneensä epäekologiseen ostokäyttäytymiseen. Jos se määrä on JOSSAIN MÄÄRIN, niin minun osuuteni on: kärpäsen paskan verran.

Sitten ruoskin ajomatkalla itseäni vanhemmalla muistikuvalla. Lenita ja muutama muu tuunattu vanhemman puoleinen hienorouva antoi jossakin naistenlehdessä kaikelle kansalle ihonhoitoneuvoja. Siinä naiskunnan hulttioiksi nimettiin ne naiset, jotka eivät rasvanneet ihoaan lainkaan, tai jos rasvasivat niin tummelilla. Mutta yhtä paha oli SEKAKÄYTTÄJÄ. Siis sellainen nainen, joka ostaa sitä sun tätä sieltä sun täältä EIKÄ EDES MUISTA KÄYTTÄMÄNSÄ IHONHOITOSARJAN MERKKIÄ.

Minulla on siis vielä matkaa hienoksi naiseksi. Mutta tummelipurkkia en ole nähnyt sitten 70-luvun. Vannon. En ole. No enkä tietenkään ole, en.