Koskapa allekirjoittanut on siis työttömänä on kesäsuunnitelma tehty sen mukaan...teemme ikäänkuin pisto"kokeita" 200km säteellä kodostamme ja vietämme päivän kestäviä minilomia erilaisilla kokoonpanoilla; perheen kesken, ystävillä höystettynä, serkuilla lisättynä, isoisovanhemmilla kuorrutettuna yms. Yhtäkaikki hämmästyttävää, että niinkin paljon voi löytyä koettavaa, ihan jos sanoisin, kotikulmilta.

Tänään teimme päivän retken Kierikkiin...Suomen Yli-Iissä on ihka oikea kivikautinen muinaiskylä, kopiona toki, mutta turveasunnoissa (HIENOJA!!!sama tunnelma kuin isossa lapin kodassa) näin kesäisin myös tarjoilua (nokipannukahvit, nahka-asuinen opas [oman nahkan päällä eläimen sellaista!!!]) sekä ihan söpö pikkuinen turistirysä (kahvila/ruokala, vessa, kivikautisten löydösten ja ajankuvan esittelynäyttely ja opastusta, sekä lapsille puuhattavaa, ja pienoinen filmiesitys siitä miten paikka on löytynyt ja rakentunut). Pitkospuut ovat niin leveät, että pääsee pyörätuolilla, lastenrattailla, mittailin siihen malliin että kaksosten kärrytkin kulkevat ihan kevyesti...ja uskomatonta mutta totta, taisimme saada kesän, hmmm sen kolmannen aurinkopäivän mukaamme.

Hauskinta oli antaa mielikuvituksen lentää, kun nahka-asuinen oppaamme kertoi, että yhdessä talossa (olivat yhdessä pötkössä ikäänkuin rivitalona) asui n. 10henkilöä (7mx5m) ja siinä missä nuotio roihusi, oli neljä asuntoa rivissä, eli siis 40 ihmistä keskimäärin, ja hmm 140neliötä...houkuttelevaa???Tosin oppaamme muistutti, että emme tiedä ko. aikakauden perhekäsityksestä paljonkaan, joten pähkäilyni siitä, kuka olisi kenenkin vaimo, tai mies tai LAPSI saisivat sillä aikakaudella ihan uuden ulottuvuuden....pähkäilin sitäkin (kivikautiseksi naiseksi eläytyen), että kumpikohan miehistä (siis jos tarjolla olisi kaksi arkkityyppiä) olisi geneettisesti oivempi suvunjatkaja, touhukas ja puuhakas, lipeväkielinen kauppias, joka kuskaa monen välikäden kautta meripihkaa jostakin baltian suunnalta ja saa puhuttua minut ympäri ja luovuttamaan talven hylkeen ihrat jostakin pikkuruisesta pihkankakkarasta, vaiko se jäyhän oloinen tuppisuu, joka kömistelee metsään aamutuimaan ansoja kokemaan, murahdellen mennessään jousipyssy olalla ja tuo illalla mitään puhumatta, karvaiset kintut vilkkuen aimo saaliin (peuranpyllyä ihanaa) nais..laumalleen??? En ole päättänyt, mutta taidan (edelleenkin) kallistua (!) siihen...jousipyssyn suuntaan....

Mutta ensi kerralla otamme uikkarit mukaan (missään ei näkynyt kieltotaulua ja siellä kylässä oli IHANA hiekkaranta), sekä tuhtin joukon kavereita lapsille.

Esteri on taas ollut ahkerana, liekö mansikoita syönyt kun koko ajan tulee...