Tämän illan piti laskeutua yöhön silleen normaalisti, kiljahdellen, iltapalaa syöden, huutaen, mesoten ja samalla ehkä taloa siistien. Vaan eipä mennyt. Toiseksi nuorimmainen kirmaili pihalla kissan kanssa ja sohvalle kuulin (minulla kesken Shopaholic and baby, kesäkevyttä siis arskapäivän kunniaksi) kauheaa kiljuntaa pihalta...kuulostelin...kuulostelin tarkemmin...pahalle kuulosti, pakko nousta...sitten jo juostiinkin. Portailla tuli isä lapsi sylissä vastaan...lapsi huutaa kuin syötävä ja jalka roiskuu verta...
"Pitääkö ommella???"
"Pitää, mutta neulat lopussa..."
"AAAAAAEIEEIIEIEIEIEIEI OOMMMMMELLAAAA EIEIEIEIEIEIEIENEULLAAAAAA...."
"Soita naapuriin..."
"Neula tulossa, menee tunti"
"ÄÄÄÄÄÄÄEIEIEIEÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄSATTUUUUSATTUUUÄÄÄÄÄÄÄ"
Sitten seuraa suihkuttelua, parkumista, isompien rauhoittelua, toisen naapurin kahvitusta, verenvuotoa, kiljuntaa.
Neula saapuu ja parkuna yltyy. Naapuri toimii assistenttina ja ompelija keskittyy. Ohje kuuluu: huuda niin paljon kuin haluat mutta älä liikuta jalkaa.
Isommat pakenevat yläkertaan, kädet korvilla ja hoilottaen (jälkeenpäin kertoivat että parkuna kuului silti). Sitten seuraa infernaalista huutoa, höpinää kaikenmaailman tyhmistä asioista, akuankan rapistelua ja kuvien osoittelua, huutoa...kaiken keskellä ompelija toimii tyynen rauhallisesti; tikki kerrallaan paikoilleen.
Huh. Lapsi ja äiti hikisenä tuumaavat että Mortti ja Vertti laastari olikin Tom ja Jerry (äitillä menee joskus hahmot sekaisin) ja siteen päällä keikkuva on kuulemma Jerry.
Ilta on taas rauhallinen. Tikkauksella tienattiin varavuodepaikka äidin ja isän sängyn viereen sekä huomenna alkavan Lapin reissun jälkeen joka iltaisen uintireissun koulun alkuun asti. Mama kuskaa, luvattu 6todistajan läsnäollessa. Ja parasta: ei kuulemma ollut sattunut NIIN kauheasti se tikkaaminen kuin tuli huudettua....
