Käytimme toistaiseksi heinäkuun ainoan aurinkoisen päivän Kalajoella...lämpö siis tarkasti hyödyksi! Suuntasimme yhteismatka-ajatuksella yhden ystäväni ja hänen 3lapsensa kanssa Jukuparkkiin ja Särkille.

Siitä huolimatta, että matkaseurue sisälsi 2v, 4v, 6v POIKAENERGIAA ja 9v, 9v, 10v, 11v ja 12v TYTTÖENERGIAA, (sekä 39v MIESENERGIAA sekä nv NAISENERGIAA x2) saimme päivästä...rentouttavan!!!

Varasimme pöydän ja muutaman tuolin heti aamulla alueelle päästyämme ja pidin siinä uskollisesti vahtia koko päivän...voisin sanoa, että jollain tapaa leiriydyimme siihen...pyyhkeitä, uikkareita, ranskalaisia, limsaa, jäätelöä, mehua, dippejä, leipiä, makkaraperunoita, vettä, kahvia, hiekkaa, kosteuspyyhkeitä, t-paitoja, toppeja, sandaaleita, hameita, shortseja, aurinkovoidetta, kamera, puhelimia, kuppeja, paperia ja roskia oli erinäiset määrät päivän aikana näkösällä.

2-vuotiaan mielipuuhaa oli kävelyttää minua muutaman kymmenen metrin päähän (hänellä toki kulkupelinä punainen plasto-mopo) pikku karusellille ja kavuta siihen paikoillaan oleviin eläimiin istumaan...liikettä ei tarvinnut, mopoajelu ja kiipeily riittivät. 4-vuotiaan päivän kliimaksi oli formularadalla nähdyt jonkun pojan tekemät "reunafurtit" (ei aavistustakaan mitä tarkoittaa).

Lapsia päivystäessäni viihdytin itseäni tarkkailemalla kanssaihmisiä (mielipuuhaani, etenkin jossakin eteläisemmän tantereen katukahvilassa) ympärilläni. Siinä riittikin hämmästelemistä. Suosikkipariskuntani oli se, joka istahti tyynen rauhallisesti TÄYSISSÄ TAMINEISSA arskatuoleihin (miehellä oli farkut, tennissukat[!], pitkähihainen kauluspaita ja lakki, naisella villapusero, farkut, maastokengät ja lippis) ja ihastelivat, että: "ompa lämmin!" (oma oloni vesipetojen keskellä tuntui ylipukeutuneelle capreissa ja topissa), harmitti kun en kuullut dialogia ihastelua enempää.

Vieressäni oli myös äiti, joka näytti lempeälle ja hauskalle, mutta kuulosti riivinraudalle...mikään ei mennyt niinkuin piti. Mutta kyllä hänelläkin riitti sitten seurattavaa (hiljeni pitkäksi toviksi), kun pesueemme kävi (tai siis itse asiassa kaksi pesuetta mutta yhdeksi sulautuneena) syömässä ja lämmittelemässä...

Päivän naurut sain, kun viereisessä pöydässä/aurinkotuolissa istuneeseen seurueeseen kuuluva miehenroikale loukkasi kätensä isossa vesiliukumäessä ja siinä kaiken hössötyksen ja kaakatuksen (seurueeseen kuuluvien naisten) ohi ojensin mitään puhumatta hänelle 3laastaria (sillä hetkellä en muistanut mitä olin aiemmin ostanut) ja nauroin ääneen miehen vilpittömälle hämmästykselle, kun hän asensi tarkasti kuivattuaan laastarin paikoilleen ja sieltä hymyili aurinkoisesti vastaan Mortti ja Vertti (tuurilla, mukana oli myös Prinsessa-laastarit). Seurueen naiset eivät huomanneet koko episodia ja sain palkaksi peukunnoston, kun kaarrattelimme kohti ulkoporttia.

5tunnin liukumäki ja puuhastelu/jukusetin jälkeen tuumasimme, että joskos ois aika käydä meren rannassa. Ja se onkin parasta mitä Kalajoki voi tarjota (tosin golffarit ovat vähän eri mieltä, mutta kuitenkin...). Jalkapohjien alla kuuma, pehmeä, ihana hiekka, lempeä merituuli poskella ja meren suolainen tuoksu, kilometrikaupalla matalaa hiekkarantaa, jossa ei roskan roskaa eikä juuri ihmisiäkään. Tytöt juoksentelivat kauas hiekka"riutoille" ja vasta kovan huhuilun ja houkuttelun jälkeen saimme nälkäisen porukan autoon ja kohti Mammaleonea. Tapasimme siellä myös ystäviä lisää ja muodostimme entistä uhkeamman seurueen. Ei muuta kuin pitkän pöydän ääreen ja baaritiskille notkumaan nokkamukin kanssa ja omppumehua tilaamaan...Pöytä oli kyllä kuin Hillary ja Bill gerbiilien jäljiltä, ei ruokaa mutta hervoton sotku (kyllä, kovasti yritämme käytöstapoja opetella ja etenkin sivistyneitä sellaisia, mutta ihan ei ehdi joka sormen liikahdukseen). Yksi pikkumiehistä otti päiväunet, rennosti pää äidin sylissä ja mikä huomionarvoista: YHTÄÄN nestettä ei kaatunut! Ottaen huomioon potentiaalin: omenamehua meni 3nokkamukillista ja 1/2 litran tuoppi, limsaa 4kannua ja vettä 1kannu.

Ensimmäinen pissapysähdys oli sitten ennen taajamapäättyy-merkkiä.