No niin, taas yksi melkein sadepäivä takana. En tiedä muusta Suomesta, mutta Esteri on aika ahkeraan pyllistellyt tälle kesää täälläpäin. Päivän kyllä pelasti rakas ystäväni, joka kolmen lapsukaisen kanssa käväisi kylässä, pitkästä aikaa.

Mutta kuten aiemmin lupasin, jatkan noita työttömän turinoita haastattelukokemusten kertaamisella. Tuli nimittäin tänään puheeksi ystäväni kanssa ns. "uskomattomat" haastattelukysymykset, hänelläkin niitä oli muutamia kertynyt...saa niille jälkeenpäin nauraa jos ei muuta.

Voisin vaikka listata muutaman suosikin.

1) Ehdoton suosikkini on se haastattelutilanne, jossa olin päässyt 3parhaan hakijan joukkoon. Istuin vuolaasti hikoillen (keinonahkaistuin ja lyhyt hame, nailonit tarttuivat penkkiin) 3 haastattelijan edessä. Haastattelu eteni hikoilemisestani huolimatta hyvin ja loppuvaiheessa siirryttiin englanninkieleen ja vähän yleisempiin kysymyksiin...ja siinä skarpatessani huomasin, uskomatonta kyllä, että yksi haastattelijoista oli nukahtanut, tuosta noin vaan, kesken kaiken... Yritin sulavasti jatkaa kysymyksiin vastaaamista, mutta en saanut silmiäni irti torkkuvasta haastattelijasta. En muista tarkalleen miten ja mihin unelias esimies heräsi, mutta jotenkin sain oman osuuteni ilman nauramista loppuun ja hameeni ilman mäiskähdystä irti "nahka"penkistä. Ei liene vaikea arvata, että minua ei valittu.

2) Toiseksi pääsee hakukokemukseni isohkoon yritykseen. Olin varautunut haastatteluun hyvin ja perehtynyt kohtuullisen hyvin myös yrityksen valmisteisiin ja toimintaperiaatteisiin sekä tulevaan tehtävään (johon liittyi myös kouluttamista). Haastattelu eteni muuten hyvin, tosin ensimmäisen 15minuutin aikana, haastattelija oli ehtinyt kysyä aika monta asiaankuulumatonta kysymystä (lasten lukumäärä, olisiko suunnitelmissa lisää, mitä mies tekee jne.). Luulin selvinneeni hyvin. Lopussa haastattelija kysyi olisiko minulla kysyttävää, sanoin, että "juu, kuka mahdollisesti kouluttaisi kouluttajat ja miten se on organisoitu?" Ilma huoneessa muuttui pakkasen puolelle ja  sain viileän (jäätävän) ohjauksen ulos talosta. Kuulin sitten paljon myöhemmin talossa olevalta kollegaltani, että ko asia on erityisen paha ongelma talossa. En siis päässyt. Eikä kai yllätys, kenellekään.

3) Kolmantena on sitten se positiivinen kokemus. Toki muitakin on, mutta parhaimman haastattelukokemuksen jälkeen sain myös parhaimman työpaikan tähän mennessä. Ainoana vikana siis vain määräaikaisuus ja jatkomahdollisuuden puuttuminen.Työkokemus ja -jakso oli samaa rataa kuin paikan haastattelu. Tunnelma oli tasa-arvoinen, rauhallinen, ystävällinen ja kannustava. Sainkin taas siitä uutta toivoa ja kipinää siihen, että näitä hyviäkin kokemuksia voi kertyä. Niiden muiden ohessa.

4) Neljäs on huvittavin. Hain hyvämaineiseen yritykseen ja olin taas valmistautunut huolella. Pukeutumisesta lähtien olin tosissani. Istua napotin pitkän käytävän päässä (jonne minut oli ohjattu) ja muutaman minuutin istuskelun jälkeen alkoi ohitse kulkea tasainen virta ihmisiä...n. 10 työpaikan henkilöstöön kuuluvaa käveli hitaasti ohitseni, muutama hymyili kannustavasti (yksi nosti peukkuja, yksi iski silmää) ja muutama kurtisti kulmiaan miettivästi. Jossain vaiheessa huomasin, että vaikka minua haastattelee vain yksi henkilö, niin todennäköisesti kaikilla siinä yksikössä oli mahdollisuus mielipiteeseen, sillä ohikulkijat poistuivat haastatteluhuoneen kautta. Ei siinä mitään, vieläkin naurattaa. Peukunnostajalla ei ollut kai sananvaltaa riittävästi sillä en päässyt.

No, nyt siis taas odottelen uusia kokemuksia. Olen laskeskellut, että jokaista lähettämääni 7hakemusta vastaan tulee yksi haastattelukutsu, joten ihan kohta pitäisi sitten kutsun käydä...sitä odotellessa...

Pitäkää peukkuja.