Istuskelin työpäivän päätteeksi kotisohvalla ja ällistelin sitä ihmettä, että talouteni urokset olivat kotosalla. Pikkasen oli ollut puhetta siitä, että joskos vaikka siivoittaisiin ns. "porukalla".

No, siivousflowta odotellessa juttelin ällistelyni lomassa siskolleni ja kerratessani kuulumisia kuulin kuinka isompi uroksista sanoi:

" NYT lähen kahaville ja sitten ampumaan sonnin."

????

Puheluni jatkui vielä muutaman minuutin ja sinä aikana sonnimietteissä oleva uros oli kiskonut päällensä metsästystamineet ja kadonnut näkyvistä (siivous ei edennyt flowta pidemmälle). Ällistelyni jatkui, hieman toisissa merkeissä...no, yhden tiskikoneen lataamisen, keittön lattian lakaisun (ei pelkästään siksi, että olisi ekologisempaa, mutta en jaksanut sitä imuria...) ja puuronkeiton jälkeen tuli tekstiviesti:

18:16:41

Tappisarviuros nurin.

***************

Jossakin välissä iltatoimia ilmaantui sitten metsästyksen kirvoittamaa testosteronia tihkuva alfauros kotosalle. Kotiutumisen seurauksena hellalla retkotti joku hirvittävä verinen kasa sanomalehtikasan päällä (hirven sydän) ja jota kaikki lapset kävivät asianmukaisella kunnioituksella ihailemassa ja yökkäilemässä. Taisipa joku naapurin lapsistakin saada kutsun näkyä ihailemaan...

Illan huipennoksena urhea metsästäjämme soitteli muutamia etten sanoisi rehvakkaanvaatimattomia puheluita (muille metsästäjille tai asiasta kiinnostuneille kavereilleen) ja mairea ilme pysyi liimaantuneena kasvoilla aamun asti.

Alfauroksen hieman jo modernisoituneena beetanaaras versiona kykenen vain toteamaan: ihan kiva että se liha tulee pääsääntöisesti vakuumissa tiskipöydälle. Ei kiitos enempää kieliä tai sydämiä vertatihkuvina versioina.