Tulipa tässä illan tiimassa autoajelu - muisteluita mieleen (luin Dallas Pullasta vanhoista kunnon kasvatuskeinoista ja kommentoin sinne yhdestä automatkasta, josta ajatuskulku sitten toiseen automatkaan).

Ajelimme muutamia vuosia sitten aika ahkerasti täälläpäin olevien mummuloiden sekä silloisen asumapaikan väliä (n.500km). Lapset oppivat viihdyttämään itseään aika lailla hermopienikestävaan-mukavuusasteikolla ja tyytyivät yleensä yhteen pissataukoon ko. matkalla. Vanhemmatkin oppivat: ei paljon juomista muutamaan tuntiin ennen matkaa, ei limuja evääksi, ei mitään suolaista evääksi, ei mitään makeaa evääksi.

No, kertana yhtenä valmistautuminen sitten kai petti. Olimme joululomalle tulossa ja pakkasta oli mukavasti kun lähdimme ajelemaan. Jostain syystä n. 100km ennen määränpäätä, (ja jo yhden huoltoasema veskitauon jälkeen) yksi lapsista aloitti jankutuksen: pissattaa, pissattaa, pissattaa ihan kamalasti, pakko päästä pissalle, johon muu kuoro kertosäkeessä yhtyi: pissalle, pissalle. Hampaita kiristellen sitten teimme poikkeuksen; pikaiset kyykkypissat (ainokaisella poikalapsella oli silloin vielä vaipat) levikepaikalla (anteeksi kaikki tvh:n siistaajat ja ympäristöihmiset, mutta lapset eivät kestäneet huoltoasemalle asti) .

No, jossain vaiheessa joukon vikkeläkinttuisin ehti kirmailla lumihangessa ja ympäriämpäri tienvartta ja saaden kai vähän hermopientäkin kinnaamaan aikuisilla. Ajeltuamme n. 10min ajan alkoi hirvittävä paskan haju tunkea auton joka kolkkaan. Arvasin heti mistä oli kyse...vikkeläkinttuinen oli työntänyt saappaansa jonkun "annokseen" tienvarressa ja lumen mukana sulanut vesi sitten höyrysi ja hajusti meidän autoa. Kireän tunnelman vallitessa ajoimme n. 30km päähän huoltoasemalle ja järjestimme paikalliselle ukkoköörille illan huvinumeron: raivoisa nainen hyökki kassalle tivaamaan jotakin myrkkyä tai ärhäkämpää tököttiä, jolla saisi paskan irti (! myyjä kysyi että mistä), sitten lauma lapsia taapersi vessaan ja takaisin valtavan paperikasan kera (putsattiin autoa sillä saappaat olivat käyneet vaikka ja missä, niskatuellakin) ja koko ajan raivoissaan oleva nainen sihisi ja puhisi täyteen ahdetun auton kimpussa, roudasi paperia roskiin ja myrkkypulloa täytettäväksi. Lopuksi, kun isännät nauravat makeasti, kuskina ollut lasten isä kuljetti inhan saapasparin roskiin (raivostuneen naisen mielenrauhaa ne saappaat eivät enää saaneet loppumatkalle jäädä häiritsemään). Sitten koko konkkaronkka ahtautui takaisin maasturiin ja kaasutti pimeyteen. Näen ne ukot vieläkin sieluni silmin mahat pömpöllään nauramassa ja hytkymässä kahvikupit eessään tylsän torstai-illan hämärässä.

No, matka jatkui hiljaisuuden vallitessa ja etupenkin kiristellessä hampaita ihan takimmaiselta penkiltä alkaa kuulua 3-vuotiaan hiljaista laulua: "hurja herne housussa hakkaa, pelkuri housuun kakkakkaa..."

Nauroimme loppumatkan. En ollut ikinä kuullut moista laulua enkä vieläkään ole saanut selville oliko se oikeasti joku laulu - sujuvasti kaikki lapset sitä sitten kuitenkin loppumatkan hoilottivat.

Mutta voitte arvata; emme ole sen jälkeen harrastanut muita pysähdyksiä kuin huoltoasemilla.