Silläkin uhalla, että tuleva(t) yhtiökumppanini kenties lukevat tämän kirjoituksen on pakko kertoa eilisestä etäpäivästä ja keskustelunpätkistä päivän aikana:

klo 6.50 alfauros (kummissaan): "siis sulla on mikä, etäpäivä, mitä se tarkottaa??? Etäällä mistä?"

7.30 minä (peiton alta): "yyyyyyylääääkerrrrrrrtttaaaaa yylllöööööösss"

8.15 aamupalalla istuvat lapset (kummissaan): "Siis etsää mee töihin, ootsää taas työtön???....etä...mikä? Etäpäivä, epiä, mekin halutaan olla yrittäjiä....voiko koulusta olla etäpäivä???"

8.30 tai jotain minä (yöpaidassa) tulevalle yhtiökumppanille meilissä: "...täällä ollaan työntouhussa..." (samalla kun vastailin muutaman sähköpostiin, kävin tiskaamassa tiskit, virittelin imurin valmiusasentoon, ponkasin tuolista ylös n. 6minuutin välein.)

9.45 minä (pilkkihaalarit päällä) puhelimeen: "juu, oon, kotona, mitenkö, siten, etäpäivä, se on ekologista ja tehokasta, tässä samalla lämmittelen leivinuunia ja pannuhuoneessa istuskelen...miksikö.."

12.30 tai jotain (muutaman tärkeän [oikeasti] työhön liittyvän nettivierailun, imuroinnin, pyykinpesun [3koneellista] ja 4 työsähköpostin lähettämisen jälkeen ilmoittelin taas olemassa olostani työkaverilleni: "...lähden tässä lounastunnille ja sitten siirryn sohvatoimistoon lukemaan matskut..." (heräsin kuopuksen kanssa siihen kun isot tulivat koulusta, onneksi kirjoissa ei ollut kuolaa).

14.40 velipoika naapurista (erittäin kummissaan): " Mikä sulla on hätänä, piipusta tulee savua, ootko sää tuota...niinku...TÄH, etäpäivä, JAA NÄYTTÄÄ MAINIOLLE" (makasin edelleen sohvalla).

Sitten tehokkaan ja kiireisen etäpäivän jälkeen seurasi ns. normaalit kuviot (2 soittotuntikuskausta kirkolle 10km päähän, ruuanlaittoa, välienselvittelyä, lenkkeilyä, pyykinpesua ja diipadaapaa sitä samaa).

Ja illalla esikoinen (innoissaan): "Äiti, siistiä tulla TETtiin sun yritykseen (TÄH MITÄ MILLOIN SIITÄ ON SOVITTU), eihän pidetä etäpäivää sitten?"

Seuraavaa etäpäivää odotellessa...etähalaus sinne ruudun toiselle puolelle.