Muistupa tässä mieleen vanhoja sanalaskuja kun olen puuhastellut erinäisten toimenpiteiden parissa tänään ja viime yönä. On tullut mieleen otsikon lisäksi; kyllä työ tekijäänsä opettaa, yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon, lopussa kiitos seisoo jne.

Sain nimittäin eilen klo 20.20 eteeni kasan kangasta ja piipityksen: "...kun nämä pitäisi olla valmiina huomenna"...muutaman autoajelun jälkeen keittiössäni oli museoarvoa omaava ompelukoneen reustake, jolla minun oli määrä "ommella" kasa kasaan...hauskuutta puuhasteluun toi lasten ilmeet (epäuskoisena tuijottivat kun näppärästi puolasin, sujauttelin lankaa oikeisiin koloihin [museovermeen etuna oli se, että olin todellakin joskus ammoisina aikoina ommellut juuri kyseisen mallisella koneella] ja hirmuisesta rusahtelusta ja lonksumisesta piittaamatta ommella hurautin menemään, edellisestä kerrasta taisikin olla....hmmm....20vuotta???). Selvää jälkeä tuli (!). Aikaa tosin meni arvioitua enemmmän (lopettelin siinä klo 01 ja jotain).

Tänään olin pää liimautuneena tietokoneen näyttöön (piti katsoa tarkasti) ja kuumeisesti mietin, onko Michelle O tyylikäs vai ei....(vaikea sanoa, on niin armoton american aunt tyyli- mutta päädyin sellaiseen heikosti positiiviseen)....alfauros ryki vieressä ja osoitteli päätään (yritin viittoa kauemmas ja sanoa etten millään ehdi mitään juuri nyt): "...kun mää sinne Roomaan ja tää mun tukka..." Siis. Mitä? Se Siperia osuus tuli mieleen tässä (alfaurosta ajatellen...siis ettei älyä mennä parturiin ajoissa vaan jättää täällä periferiassa kuontalonsa villintymään ja ja sitten minun kynninnällä on menossa Roomaan [joka sekin on varsin epäreilua, kun en_taaskaan_pääse mukaan] hiustyyliänsä esittelemään [eli istuskelemaan hervottomaan auditorioon, jossa about 1000 ihmistä näkee takatukan ja nyherrykseni]). Siinäpä sitten karvapallot lenteli ja taisinpa vähän lauleskellakin (ei kannata erehtyä pitämään hyvänä merkkinä).

Jossain välissä myös huomasin, että olin unohtanut pyytää ajoissa koulun avaimet kyläyhdistyksen kokoontumista varten...sainkin kutsun välitettyä ihmisille, että tulkaapa sittenkin meille ja siinä vaiheessa vasta muistin, että a) eteinen on kuin pommin jäljiltä b) lapsilla on meno vähän ennen kokousta c) kaapissa ei ole valmista ei puolivalmista eikä edes sulaa ruokaa [eikun jäinen hirvenjauheliha pannulle ja kellon kanssa kilpaa ruokaa valmiiksi] d) kaapissa ei ole mitään (ei kuivaa, ei tuoretta, ei vähäkalorista, ei rasvapommia, EI MITÄÄN) tarjottavaa ihmisille, jotka vapaaehtoisesti vapaata aikaansa uhraavat kylässämme viihtymiselle (eikun piirakkaa tulemaan)...tässä vaiheessa päässäni soivat pienet tiut ja sananlaskut olivat vaikenemaan päin.

Tiukukin on hiljennyt, jospas tässä nukkumaan ehtis...hetkeksi, pitää saada alfauros koneeseen 6.00, joten herätys on....aamunavetan aikaan, ei sen aikaisemmin. Onneksi ei oo sitä navettaa.