Alkaa olla taas viikonloppu loppusuoralla (huhhhuhhuh). Onneksi näitä ei ole kuin kerran viikossa ja onneksi jokaisella kerralla ei ole tällaista...

Olen taas päivystänyt mörköjen kanssa. Kaikenhuipuksi kuulin että kylillä liikkuu muutama porukka, jotka kävelevät taloihin sisään, penkovat kaapit ja vievät rahat ja mitä löytävätkään...eli ovi on ollut lukossa, valot päällä jne. Silti ärsyttää, oliko ihan PAKKO kertoa minulle, kaikki ne yksityiskohdatkin (naisihminen kuulemma päivystää ovella, mies menee penkomaan, vetävät lapsia höplästä ja höynäyttävät ja kun silmä välttää vievät kaiken mitä irtoaa)...uuuh. Ruuvaan tietokoneen pöytään kiinni, KUNHAN  se tulee huollosta (odotan kuitenkin ensin 2viikkoa, joskos se vaikka toimisi ensin).

Mörköjen lisäksi meillä on ollut älämölöä. EN tiedä mistä kaikki se YLIMÄÄRÄINEN sellainen johtuu, osansa ehkä siinä ettei alfauros ole paikalla mulkoilemassa ja urahtelemassa (toimivat yleensä) mutta luulen osan virtapiikistä tulevan viikon sairasteluputkesta sekä siitä, että nyt aletaan olla kunnossa ja energiaa näyttäisi olevan. Ensi perjantaina sitä saakin sitten purkaa, ajelen lasten kanssa Saariselälle, tarkoitus olisi hiihdättää ne hiljaiseksi, nyt jo kerään voimia a) pitkään ajomatkaan b) ulkohuussiin c) protestilausuntoihin hiihtomatkojen pituuden suhteen d) nukkumisjärjestelyjen neuvottelua varten....TMO...(että mitäkö alfauros tekee, on kotona, kuulemma kaataa yhden puun, lepäilee ja käy töissä).

JA sitä valvontaa. Käytiin tänään uimahallissa. Käymme aika usein, joten en tarkistele enää edes kuopuksen uimakassia (olisi kannattanut). Menomatkalla jouduttiin pitämään "autopalaveri" siitä, miksi huuto rasittaa sydäntä, korvia, mieltä ja muita elimiä...uimahallissa sain vaihdettua valvontavaatteet päälle (en uskalla uida kun on liian monta vahdittavaa yksin, joten jumppahousissa valvon siellä virallisten valvojien kanssa, saan sellaista vinoa hymyilyä yleensä osakseni, sillä, toisin kuin he, komennan MIELIN MÄÄRIN kaikkia lapsia, jotka sattuvat eteeni huonoissa aikeissa [: laittavat lauttoja sukeltelijoiden päälle, menevät hyppypaikalla lillumaan hyppijöiden eteen, etuilevat ja juoksentelevat liukumäkiportaissa jne]) niin keskimmäinen sanoi, että uikkari unohtui, no, kipinkapin hakemaan ja sitten kuopusta odottelemaan kun on yksin miestenpuolella (varoitusten kera, namusedistä ja muista [!!!]) ja aikani odoteltuani poika sieltä tulikin itkua tuhristaen jotkut aivan IHMEELLISET alushousut jalassa...onneksi paikalle sattui yksi OIKEA valvoja, joka miespuolisena heti hoksasi mistä oli kyse ja haki uikkarit hätiin. Muuten meni sitten ihan ok. Yhden kerran yksi pikkupoika kysyi, että oliko joku uimakoulu menossa ja saisiko tulla mukaan, kun nakkelin tytöille kiekkoja altaan pohjalle, joita sitten sukeltelivat. Ja yksi isä sanoi, että helppoa olla lasten kanssa uimassa, kun on noita natseja kaverina (!!!Mikkosen rouvalle terveisiä, olikohan se kehu???)

Kai sitä on pakko mennä nukkumaan. Mukavaa alkavaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle. Huomenna (tai onkohan se siis jo tänään) on tärkeä äänestys valtuustossa.

*****************************

ps. siitä esikoisen ja minun salaisuudesta. Harjoittelimme yllärinä sinne Turun reissulle nelikätisen venäläisen valssin. Minua oli pyydetty soittamaan virallisesti (soitin myös  itsekseni yhden kappaleen), mutta ajattelin yllättää esikoisen kummitädin, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että kummitytön soittotaito on kehittynyt niin huimasti. Kappaleen säveltäjästä(jistä) ei ole tietoa, kun en vieläkään ahkerasta venäjän opiskelustani huolimatta osaa lukea niitä kirjaimia (sanavarastooni kuuluu 3 sanaa: harasoo, kapusta ja privet). Harjoittelu oli keskimäärin mielenkiintoista ja sai koko muun perheen ja välillä muitakin lähimmäisiä vaikertamaan. Se oli aluksi kauhean kuuloista ja lopuksi soitto oli kyllä kaunista mutta keskinäinen kommunikointi...hmmm...mielenkiintoista. Oli kuulemma ollut aina sellaista pahaenteistä jos oli useampi minuutti mennyt ihan hyvin, kun paine jommankumman kilahdukseen ja kiljahdukseen sitten nousi sietämättömäksi. Mutta itse esitys. Meni oikein M_A_I_N_I_O_S_T_I ! Ilman ylimääräisiä kilahduksia. Sivistyneesti hymyillen. (!!!korkkarit tosin jouduin potkaisemaan pianon alle...se sai esikoisen ja muutaman muunkin yleisössä hymyilemään). Paga (neljäs sana)!