Papallani oli lapsuudessani onnikoita. Keltaisia, pitkulaisia, isoon ääneen hyrskyttäviä autoja, joissa oli karhealla plyysillä päällystetyt penkit. Penkki oli niin karheaa, että kun nukahti ja heräsi poski penkkiä vasten, oli poskessa rypylöitä pitkään. Penkit myös tuoksuivat jännälle, lapsena ei onneksi tajunnut aristella hajujen lähteitä (sitä vaan luottavaisesti nuuhkaisi penkkiä ja käpertyi paripenkille ässänä nukkumaan)...nyt aikuisena olen tunnistanut tunkkaisuuden, likaisuuden ja useiden puhdistuaineiden yhdistelmän jossakin ikivanhassa bussissa ja salaa, vaivihkaa sivumennen nuuhkaissut lapsuutta (selkänojaa)...

Useista päiväunista, pitkistä matkoista ja ohivilisevistä maisemista koostuva mieltymykseni onnikoihin on säilynyt näihin päiviin asti. Nukun helposti autossa ja erityisen helposti onnikassa. Totesin sen taas Seinäjoen reissulla. Nukuin joka ikisessä välissä, jopa siinä puolentunnin mittaisessa pikataipaleessa, jossa muutamalla tuli huono olo. Minä sain makoisat unet. Penkki ylhäällä, pää roikkuen ja suu auki. Nukkumislahjakkuuteni ja -ominaisuuteni herättävät poikkeuksetta hilpeyttä kuskeissa....kerran nukuin säpsähdellen 45 min kaupungista kotiin (säpsähtelyn syynä oli vain ja ainoastaan se, etten ajaisi ohi) ja kuski ei voinut olla nauramatta kun kömmin ulos autosta, kysyi vielä, että "väsyttikö...?"

Päivän naurut sain kuitenkin puhelusta serkkuni kanssa. Hän ajaa työkseen linja-autoa (ei onnikkaa) ja kysyi minulta, että mistä saisi glitteriä naamaan halvalla. Kun kysyin että mihin sitä...kuulemma vappuhauskaa kuskillekin, että saa nauraa asiakkaiden ilmeille (ajelee kuulemma jouluna tonttulakki päässä ja pääsiäisenäkin oli ollut jotain rekvisiittaa)...kysyin puhelun lopussa, että vihaako hänkin asiakkaitaan (niinkuin kuskit etelämpänä Suomessa) ja sain vastaukseksi hiljaisuuden *joskus*. Naurattaa vieläkin, minä ainakin vihaisin asiakkaita, jotka tunkevat joka välissä ovesta sisään, kaivavat  taskujaan, laukkujaan, reppujaan, lompakoitaan, sohivat korteillaan, rahoillaan, lapsillaan, vaunuilllan, sateenvarjoillaan joka paikkaa ja ärsyttävimmä kehtaavat sanoa HUOMENTA  (TAI HULLUIMMAT ETTÄ KIITOS KYYDISTÄ), huojuvat ja horjahtelevat käytävällä, nukkuvat suua auki suoraan takapeilin näkyvyydessä, kuolaavat ja meluavat takapenkillä jne.

Onneksi en ole linja-auton kuski vaan onnikkakyytiläinen! HAUSKAA WAPPUA!

MENKÄÄ ONNIKALLA (= BUSSILLA) JOS ON TULLUT NAUTITTUA MUUTAKIN KUIN SIMAA!