Korvissa soi. Ei ei aspiriini, eikä mikään muukaan kemikaali vaan ihan täysille väännelty ja kiihkeimmälle aallonpituudelle viritelty hiirikarkotin. Joko minulla on jyrsijän korvat tahi laitteessa on jotain vikaa mutta tämän ujelluksen alta en pääse pakoon. Että miksikö niin isolla. No, pitkä tarina, aloitan sen...alusta:

Armaan kotikuntani valtuusto matkusti Suomen Vaasaan syksyn budjetti-raamit silmillään. En tiedä miksi Vaasaan (oikein nätti kaupunki) mutta sen tiedän, että pieni etäisyys kotikuntaan tekee ihmeitä koko päivän istumisaktiivisuudelle; osallistuminen taisi mukanaolijoilla olla n. 100% koko kaksi päivää. Aktiivisuuden kyllä keskusteluista huomasi muutenkin: välillä nimittäin oli havaittavasti verenpaineet keskustelijoilla koholla, ilmiselvää turbulenssia ilmassa ja sanansäilän heiluttelua, suorastaan kalisuttelua ihan iltamyöhän "palauttaviin setteihin" asti. 

Bussimatka kotiin oli haastava. Saimme kuulla, että joutuisimme valtuustona terveys- ja kuntotarkasteluun (toivottavasti kuitenkin eri mittarit käytössä kun kyläkoulujemme kuntotutkimuksissa, vai mitä sanotte: hometta korvien välissä: juu pitääpä avata, heikot rakenteet: porataan näyte jne.) Puuskahdin siinä että pahus kun ois ennen eka punnitusta 10kg pudotusurakka...vierustoverini oli gentlemanni ja vakuutteli ettei tartte: onneksi on vielä herrasmiehiä, joilla on vaistomainen kyky sanoa oikeat sanat OIKEAAN AIKAAN :D

No, kyliltä kotouduttuani jouduin suoraan mörköpäivystykseen. Kotimies oli pärjännyt enemmän kuin mainiosti (EI AINUTTAKAAN PUHELUA/TEKSTIVIESTIÄ KOTOA!!!) ja solahdin nopeasti pyykki-tiski-ruokarulettiin takaisin. Todetakseni yöllä, peitto korvilla, suloisesti juuri nukahtamassa: HIRSIEN VÄLISSÄ ON TAKUULLA NORSUN KOKOINEN HIIRI. Se tallusteli siellä, juoksi, nakersi, jyrsi, KOLISUTTELI ja rapisutteli jotakin sellaista mistä en todellakaan halua tietää. Hakkasin seinää. Jystin nyrkillä kattoa ja lattialistoilla: tuloksena 2min hiljaisuuutta ja sitten sama älämölö. Kolmen aikaan yöllä luovutin, hain yläkerrasta kesälomilla olleen hiirihälyttimen, viritin sen alussa kuvailemaani taajuteen ja korvat soiden kävin nukkumaan. Loppu se rapina.

Ja vielä tuokiokuva:

Kotimies oli ottanut videolle pätkän, jossa sängylläni seisoo ja korvia hyytäen kiljuu 5 tyttölasta (iältään 10- 19v), kamera kuvaa nautiskellen kiljuvia tyttöjä ja sitten etsimeen kohdentuu hiirulainen, jota kissa jahtaa makuuhuoneen lattialla. Kiljunnasta erottuvat sanat: TAPA SE, TAPA SE, LAITA SE KAMERA POIS, TAPA SE. En saanut lupaa kuvamateriaalin näyttämiseen. Kysyn sitä vielä uudestaan.

**********

Ja keskimmäisen selostus tapahtuneesta: "Olin just kurkkimassa sinne sängyn alle, että ihana Killi tuu tänne, kun semmonen harmaa pölypallo vipelsi mun aukinaista suuta kohti ja aloin kiljua kun tajusin että se on hiiri ja sitten kaikki vaan hyppäs siihe sängylle...."  Ja terveisiä siskokullalle (suuriäänisin kiljuja): minä tapoin viime keväänä OHIMENNEN yhden hiiren korkkarilla ja tarkistin vasta eteisen portailla että menikö paskaa kantaan.

**********

Janne ja Pekkaope: SE ON KOIRA.