Miksi joku päivä on sellainen, että tekee kaikki asiat hampaat irvessä (puhuukin) ????

- Leivoin aamulla pullaa ja hampaat irvessä paiskoin taikinaa pöytään. En tiedä mikä niin ärsytti.

- Juoksutin pyykkiä narulle, sisään, narulle sisään ja totesin että ulkokuivauskelit on ohi. Eivät kuiva. Jäätyvät. Irvistys!

- Kävin mukavan ja ahkeran porukan mukana hirvikämpällä(alfauros nakitti minut leikkaamaan peijaslihoja) ja lihapaloja leikatessani huomasin olevani ihan muualla ajatuksissani. Lopputiskauslääräämisessä (alkeelliset olot) kiristelin hampaita -pitkän ihmisen selkä kai on enemmän kyyryssä lattianrajassa ja matalan pöydän ääressä kuin oikein lyhyen, irvistelin koko kotimatkan. Ai.

- Käytin lapsia (osaa!!!) pakollisilla ostoksilla (takkeja, tarjousluistimet, housut, hanskoja) ja kiristelin hampaita aina kassalla...sinne meni, ensimmäinen palkkani omasta yrityksestä. En saanut itse mitään. IRVISTYS!

- Irvistelin pannuhuoneessa. Taisinpa jopa tupista jotain itsekseni, lämmitystalkoot on taas tälle vuodelle alkaneet. Ei kyllä voisi niin yhtään vähempää kiinnostaa!

- Lenkillä käydessäni irvistelin pusikoille. Pelotti. Jossain vaiheessa haisi tupakka mun nokkaan eikä ketään näkynyt, irvistin tosi pahasti.

- Siskokulta soitti Helsingistä. Kertoi kuinka ihanaa siellä on ja kuinka ihana päivä....oli pakko hymyillä. Jätin kertomatta omasta päivästäni joka kaikesta huolimatta oli...ihan normaalia prekaamos-settiä!

Mutta ompahan tuoretta pullaa. Ja syön vaikka lihottaa!