Niinkuin montaa kertaa aikaisemminkin totean, että ihmiset ympärilläni ovat suurin rikkauteni; ne jotka ovat lähellä, ne jotka ovat etäämpänä ja nekin, joiden elämää itse seuraan kauempaa, ovat minulle rakkaita, tärkeitä ja eri tavoin merkityksellisiä. Parasta on kun ihmiset ovat erilaisia, harrastavat erilaisia juttuja ja elävät elämäänsä monin eri tavoin, aina on minullekin jotain uuttaa opittavaa ja mielelle tilaa avartua ja uudistua. Nautin siitä uudistumisen tunteesta, elän siitä ja saan siitä voimaa. Vaikka välillä tuleekin sotkua ja kahnauksia ja mielipahaa niin siitäkin huolimatta elän mieluummin ihmisten keskellä kuin ilman selkkauksia yksin. Elämää vaan kaikki tää.

Tämä johdantona lauantain puuhapäivään. Aloitimme sen lasten kanssa linturetkeilyllä. Birdlifen lasten lintupäivän on useana vuonna järjestänyt läheiselle lintujärvelle (entinen Vapon turvesuo) yksi ystäväni ja tänä vuonna päätin mennä itsekin mukaan. Kannatti kyllä vaikka ruovikot olivat jo aika tukossa ja lehti puussa ja linnut pesimässä. Kaksi kaunista kurkea ruokaili, joutsenet lensivät, pajulintu lauloi ja tervepääskyt hakkasivat ilmaa. Luontopolulta otin teidänkin iloksi muutaman kuvan:

Villiorvokkeja.

Kohta kukkivat...

Luontopolulle mars!

Pitsipolkua pitkin!

Linturetkeltä puikkastiin uimaan (halliin) sieltä katsomaan siskokullan vauvelia (pikku menninkäinen, mustatukkainen rääpäle, aivan ihana) ja ehtipä kuopus käydä vielä yksillä synttäreilläkin. Senkin opin ettei Höyhtyrinne suinkaan ole Höyhtyällä...piti vielä jonkunverran ajella ennenkuin löytyi...Kiimingistä. Apinoiden mielestä päättelykykyni on hyvä muttei riittävä.

Hauskaa työ/opiskelu/loma/työttömyys/eläke/elämäviikkoa kaikille!