Sipulixilla on riittänyt taas vauhtia ja vaaran tunnetta elämässä. Vauhti-osuutta tuli haettua Leidit Lentoon- tapahtumasta, jossa naapurinrouvan ja lady-koiran kanssa tempaisimme 7km JUOKSUlenkin. (Ei, minulla EI TODELLAKAAN TULLUT MIELEEN ottaa alfauroksen koiraa mukaan- sitäpaitten olis ollut väärää sukupuoltakin) Lenkki meni mainiosti 250 muun innokkaan liikkujan seassa hyvine alkuverrytteyineen ja voi- "kaupunginjohtajamme" liikuttavan puheen keralla (puheessa mainittiin mm. kuinka kauniita me olemmekaan ja kuinka suomalainen nainen on parhaimillaan saunan ja suihkun jälkeen - ai eikö muka juoksulenkin...) :) Lenkin paras osuus oli maalissa: muutama nuorimies oli siellä halailemassa maaliviivan ylittäneitä. Jotenkin minusta tuntuu, että saatoin lennähtää viimeiset metrin kädet ojossa---ei mitään muistikuvaa. Hieman oli jänis (naapurinrouva) ja koira saaneet vietyä mehut minusta...jalat vieläkin kipeänä.
Vaaran tunnetta tuli ihan äitienpäivän aamuna. Loikoilin sängyssä ja pyysin toiseksi vanhinta aukaisemaan ikkunan...salamana sisään hyppäsi kissaäiti suussaan vikisevä jättiläisvesimyyrä...havahduin hereille ja kiljahtelin alfaurosta tekemään asialle jotain...kaikki lapset kiljuivat (innosta, inhosta ja kauhusta) ja itse lymyilin peiton alla. Kissa juoksi saaliinsa kanssa keittiön pöydän alle ja suoritti tappotoimituksen siellä. Alfan hätistelyn seurauksena kissa ja saalis vipelsivät sänkyni alle ja aloittelin äitienpäivää kuuluvassa rouskeessa ja narinassa, kissathan aloittavat saalinsa syömisen aina päästä, siellä riittää narskuteltavaa. Yritin sanoa, että "..et viittis Killi, äitienpäivänä..." mutta narsketta ei saanut keskeytymään muu kuin alfan urhea vattupassi-hyökkäys sängyn alle ja jänishousujen opastus (seisoivat avonaisten ovien edessä tiellä ohjaamassa kissaa ulko-ovea kohti)....uskomatonta kyllä - Otin pienet nokkaunet vielä episodin jälkeen...
Murrosikäisten vanhempana saa myös käydä jatkuvasti mielenkiintoisia keskusteluja, tämän ja eilisen päivän aiheita ovat olleet mm. ahdas esinahka (tuli tytöille vastaan koulun terveyskyselyssä, kiittelivät uusista traumoista ja vakuuttivat ettei kyseinen kapistus tule kiinnostamaan tosi pitkään aikaan), sävellajit (Gideon, Daavid, Aatami jne. kommenttina tuli että ei KUKAAN enää opiskele noin), vesimyyrän hampaat, jäätelönsyönnin terveysvaikutukset (! onko niitä?) ja keskimmäisen syntymäajankohta (kesti todella pitkään ennenkuin tajusin mistä kyse), kuukautiskupin asennus. Huoh. Oikein odotan aikaa kun saan taas ajatella ja puhua ihan tavallisia asioita, kuten mikä jugurtti olisi hyvää, kannattaisko laittaa sinistä vai punaista päälle, oliko jääkapissa maitoa jne. Siihen kyllä saattaa vierähtää tovi. Nuorimmaisen murkku kun ei ole vielä edes alkanut.
Tänään on sitten mennyt päivä pieniä nykäyksiä tehdessä, sinne ja tänne, sitä ja tätä. Nyt jos ois viisas niin laittais nukkumaan ja miettis tulevaa vasta sitten kun jaksaa. Nyt ei jaksa. Eikä huvita. Mörköyökin tiedossa. Aini. Nyt on todistettu ettei Sipulixin uteliaisuudella ole MITÄÄN rajaa. Suostuin yhteen tuote-esittelyyn vain ja ainoastaan siitä syystä että näen 20v jälkeen yhtä mielenkiintoista tyyppiä. Oli pakko. Enkä osta. En. Mutta kahvit keitän. Öitä nyt.
