Niille lukijoille, jotka vastaikään ovat hypänneet blogiini tiedoksi: 40 yötä on puoluekokoukseen ja kepulandian vallanvaihdokseen. Erään blogiystäväni iloksi lasken öitä siihen merkkitapahtumaan, tosin en voi väittää etteikö asia olisi merkityksellinen myös itselleni....olen menossa, etukenossa, äänestämään ja vaikuttamaan...tarkistan aamukamman oikeellisuuden kesäkuun alussa, siihen  asti noilla mennään.

Mitäkö kuuluu. No ihan ensiksikin. Olen kyyristellyt wapun ajan kotosalla. Pari pientä kyläilykeikkaa, yksi kerta kiinalaisessa ravintolassa ja yksi kerta naapurikunnan uimalaitoksessa ja yksi sukulaispariskunnan muuttoapukeikka sisältyivät oleilun, löhöilyn, parin hyvän dvd:n ja mässytyksen sekaan. Erityisen ihanaa on ollut hiljaisuus ja rauha talossa: kolme vanhinta apinaista on tätinsä kanssa Kilpisjärvellä hiihtelemässä ja voin kertoa, kolme teiniä vähemmän vähentää desibelejä talosta huomattavasti (enemmän kuin 30dB). Jokainen hiljainen tunti on ollut hintansa väärti! Vaikka nekin eurot ovat poissa loppuvuoden projektista -kyllä se on edelleen käynissä ja -kyllä- kerron siitä lähempänä tarkemmin (jos ottaa toteutuakseen) :D

Tiiviiseen viikkoon sisältyi myös hupaisia hetkiä:

- blondi ja keskimmäinen voittivat piirustuskilpailussa (tarkemmin sanoen blondi voitti ja keskimmäinen tuli kolmanneksi). Palkintojenjako oli taidekoululla ja rantauduin sinne typyköiden kanssa....auditoriossa oli ollut hikinen kritiikki hetkeä aikaisemmin ja seinät pullistelivat muotokuvia, potretteja, maalauksia mitä ikinä olivatkaan,  mutta yhtäkaikki alastomasta naisesta...blondi ja keskimmäinen pyörittelivät päätään ja tarkastelivat töitä kiinnostuneina ja keskittyneinä (olin hyvissä ajoin paikalla...tietenkin)...odottelin mielenkiinnolla kommenttia ja tulihan se sieltä...blondi supiseee tilaisuuden alussa mulle: "en kyllä millään kehtais olla alastonmalli" supisin sille takaisin ettei tarvitsekaan kun hän saa ihan rauhassa keskittyä siihen piirtämiseen....

- Ähkäilin kuntosalilla ihan vaan normaaliin tahtiin ja sain jossakin vaiheessa ns. hepulin...tilannetta hieman pahensi se, että ahdinkoani (nauramista ja sitä etten saa painoja nousemaan) oli todistamassa useampi henkilö...naurattaminen kuntosalilla kielletty. Painojen lukumäärän, ohjelman ja oman tilanteen päivittäminen sallittu.

- Istuskelin HopLopissa, olin käyttämässä lapsukaisia (pari kappaletta naapureistakin mukana) rentoutumassa (=ovat litimärkiä, punakoita, voipuneita ja nälkäisiä setin jälkeen) ja huomaamattani komentelin sujuvasti KAIKKIA lapsia jotka yrittivät kiipeillä pomppulinnan reunoille...pari äitiä mulkoili minua vihaisesti kunnes kävivät lukemassa itse seinästä ohjeet...päivän naurut sain kun HopLopin ainoa (!) työntekijä kävi sanomassa: "kiitos, ihan tosi paljon kiitos" :D

Mutta nyt täytyy kuulkaa mennä. Tätsy soitti onnikasta ja sanoi, että ovat assalla puolentunnin kuluttua, eli jos nyt heti menen niin ollaan yhtäaikaa. Mulla on ollut niin ikävä, ei sitä meteliä vaan metelin lähteitä. Rakkaita ovat -apinaiseni.

 

Hauskaa alkavaa toukokuuta! Lumitöitä on entistä vähemmän!