Olen saanut tänä viikonloppuna tuntea nahoissani olevani toden totta - keski-ikäinen nainen. Eritoten, keski-ikäinen nainen kyynelehtimässä.

Ensinnäkin. Rakas esikoiseni pääsi ripille eilen. Tunsin oloni keski-ikäiseksi tädiksi (joka siis kiistatta olen) ja hämmästelin sitä ettei se tuntunut sen pahemmalle. Tosin, kyynelehtimistä ja keski-ikäisyyttä oli huomattavasti keventämässä kuopuksen vääntelehtimnen, kiemurtelu ja häpeä kyllä, pienen pieni rupsautuskin kirkon penkissä messun aikana. Istuin penkissä, mietiskelin elämää ja katselin tyttöäni. Siellä se istui, pikku tyttöni, joka ihan vasta, justiinsa, kuolasi rinnuksilleni, söi varpaitaan tyynylläni, oksensi kauhusta koulutaksissa reppuunsa ensimmäisenä koulupäivänä, luki ulkoa satukasetteja mummolan nurmikolla ja piirteli ihmeellisiä kuviaan milloin työpapereihin, milloin kalenteriin, milloin kauppakuittiin ja niin- toisinaan myös ihka oikealle piirustuspaperille. Olipa ihana päivä. Etenkin kun saimme meille rakkaat ihmiset paikalle, osa piii-iiiiitkänkin matkan takaa, kiitos kun tulitte, kiitos kun teitte juhlapäivän! Niin ja kiitos siskokulta toscapiirakasta, kälyrakas kaikista herkullisista leipomuksista, serkkupoika kakusta, velipoika nurmikon trimmauksesta, äitimuori ja isäpappa kasvihuoneen tsekkauksesta ja työtehoseuran valvonnasta huolehtimisesta ja talkkari, kiitos hyvästä hävikistä nuotiolla. Ja kummit, kun tulitte ja olitte mukana! Yhdessä puuhattiin juhlat ja yhdessä juhlittiin.

Juhlittiin tosiaan yhdessä Victorian ja Danielin kanssa...tuli näetsen viikonlopun aikana sekä suoran lähetyksen että nauhoitusten ohessa vuodatettua muutamia kyyneleitä elämää ja tunnelmaa kohottavan rakkaustarinan yhteydessä. Onneksi ruottalaisilla on rinsessa ja rinssi. Ja onneksi Daniel on niin cool...ja osaahan se puhua, hienosti, sekä ruotsia että lontoota! Sen(kin) puheen aikana piti vähän itkasta tirauttaa...ja kuka uskaltaa vielä väittää etteikö Victoria olisi kaunis...vaikea kuvitella kauniimpaa morsianta. Koin myös äitinä olemisen kohokohtia kun tytöt pyysivät aina sanomaan kuka kukin on kun näytettiin muita kuninkaallisia  voitte varmaan arvata ettei kovin montaa "tuntematon"ta tullut vastaan...vähän niinkuin olisi sukulaisia bongaillut

No, tänään sitten laskeudutaan hiljalleen jalkapallon siivittämänä kohti normaalia arkea. Ensi viikolla on tiedossa töitä, ystäviä, edustamista, kokous, jooga kylätalolla ja lasten uimakoulu ja aussiystävän kotimaan vierailun alkua...siitä juhannukseen kaarratellaan. Itikan ininän keskeltä tervehdys sinne ruudun toiselle puolelle!