Eilen taisi sitten olla se the aamu:

- heräsin klo 7.30 kiljuntaan "ollaan myöhää-äääs, me ei ehitä linkkuu-uun"

- totesin alfauroksenkin olevan myöhässä

- yritin hengitellä nenän kautta

- maito loppui --> kipaisin SEOlta, kipaisin samalla vielä yhden apinan onnikkaan

- pullotin mehua --> mustaherukka mehu on tosi MUSTAA pakasteen kylkeen valuessaan

- keitin kahvia -> pöönät rapisivat vielä tänään varpaissa

- laitoin kahviin maitoa -> tulipahan luututtua jääkaapin ovikin

- ajoin auton tallista ja totesin että lintu (parvi) on paskantanut auton toisen kyljen valkoiseksi, tuijotin kattoa epäuskoisena, ja tuijottaessani ainakin 3 perää ruiskautteli tuotoksia, ehdin nipinnapin sivuun (mitä noille tehdään???) uskomattoman raivostuttava näky pienet linnunperät pesästä ulos ruikkimassa...ja minä kun luulin olevani lintujen ystävä.

Tänään sitten heräsin kahden apinan tappeluun MIKSI he myöhästyivät linkusta (8-aamut ovat näköjään haaste meille peräkylän unikeoille)...hyppäsin tukka pystyssä ja silmät ristissä verkkareihin ja ajoin (varoitellen, että tämä on tasan ensimmäinen ja viimeinen kerta) apinat koululle...käväisin myös kaupassa kotimatkalla, mistä erityisesti onnittelen itseäni...kesti pokka. Hain taas sitä maitoa. Ei riitä voimat maito-raahaukseen kohta, harkitsen sopimusta vaalipäällikön kanssa, että rahdataan sieltä aina puoli lehmällistä kerrallaan meille joka ilta...

Nyt olen henkisesti valmistautunut USEISIIN kansliapuhutteluihin, koululaiset varoittelivat siitä jo minua (kuri tiukentunut ja entistä helpommin joutuu kuulemma vanhemmatkin kansliaan keskustelemaan siitä MIKSI oppilaat ovat myöhässä). TUSKIN MALTAN ODOTTAA (veikkaukseni on että istun siellä ennenkuin ehditään syyskuulle...)

Mutta nyt pitää mennä. Sain ihanan opetuskeikan vanhasta opinahjosta ja nautiskelen siellä koko rahan edestä (!!!)