Vaaliturneella käytiin paljon ns. arvokeskustelua. Usein ei keskusteluissa päästy niihin ARVOIHIN joista olisi pitänyt puhua, vaan yleensä keskustelu junnasi asioissa, mihin päätökseen oma arvoajattelu johtaisi ja vielä niin, että usein kyse oli jostakin marginaalisesta asiasta. Nyt kun on aikaa taas pähkäillä asioita, miettiä käytyjä keskusteluja ja niiden perusteluja on ihan pakko, suorastaan sisäinen tarve kirjoittaa jotakin omasta ajattelustani. Lähinnä siksi, kun yhden kerran avasin suuni aihesta ja yritin perustella näkemyksiäni ajauduin hedelmättömään keskusteluun vastakkaisesti ajattelevan puolen kanssa (=minä olen väärässä muut oikeassa). Mielenkiintoista taas on se, että itse en lähde siitä ajatuksesta, että erimieltä kanssani olevat olisivat "väärässä"...lähinnä ajattelen, että se on vain yksi näkökulma asiaan (vaikka olisikin enemmistö) ja minulla on toinen. Ja toivoisin että se(kin) huomioitaisiin...joskus. No mitä sitten ajattelen. Lähtökohtaisesti niin...että kirkko (ts. kirkot) ja valtio ovat kaksi eri asiaa ja erilaisen päätöksenteon alaisia. On maallinen valta ja hengellinen valta. Maallisen vallan ja lainsäädännön alaisuudessa ovat kaikki - kaikki suomen kansalaiset- halusivatpa tai eivät. Lain tulisi olla kaikille suomalaisille sama ja yhdenvertainen, niin ettei mikään sisäinen ominaisuus (vakaumus, polittiinen suuntaumus, seksuaalisuus) ihmisessä määrittele eriarvoista asemaa lain edessä.

Ja sitten kirkko (kirkot) ovat erikseen. Niihin kuuluminen tai kuulumattomuus on vapaaehtoisuuden ja oman valinnan seurausta ja se myös tuo kirkoille vapauden säätää omasta toiminnastaan. Minun puolestani kirkot saavat kaikessa rauhassa määritellä omat sisäiset säännöksensä juuri niinkuin hyväksi näkevät. Itse kuulun evlut-kirkkoon ja hyväksyn sen ajattelun mitä siellä ajatellaan, mutta en voi ymmärtää mikä oikeus minulla olisi määritellä/eritellä ihmisiä, jotka elävät kaikin tavoin hyvää ja oikeaa elämää (noudattavat lakia, tekevät työtä, maksavat veroja ja huolehtivat lähimmäisistä) oman arvokäsitykseni perusteella. Ei mikään. Sillä tapani ajatella ei ole sen oikeutetumpi kuin ystäväni, musliminaisen tai toisen ystäväni, ateistin. Arvokeskustelussa vedotaan yleensä kristillisiin arvoihin; hyväuskoisesti olemalla oikeassa ja valitettavan usein unohtamalla se, että myös suomalainen yhteiskunta on monimuotoisempi, monisyisempi ja entistä hajanaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Uuden postmodernin kauden jälkeisessä murroksessa paluuta minkäänlaiseen yhteiseen arvo-määrittelyyn yhteiskunnallisesti on tuskin muutoin, kuin avoimuuden ja erilaisuuden hyväksymisen ja sietämisen avulla.

Ymmärrän senkin, että naisena ja nuorehkona ja kokemattomana (poliittisesti;) ) perusteluni helppo ohittaa. Mutta yhdestä asiasta olen todella onnellinen. En myynyt sieluani. En kertaakaan kiertueen aikana mielistellyt ketään enkä vaihtanut mielipidettäni yleisön mukaan. En myöskään usko olevani yksin oikeassa, enkä yksin väärässä, tämä on minun mielipiteeni ja näkökulmani. Olen miettinyt näitä asioita nuoruudesta asti ja ihmiskäsitykseni on aina ollut se, että jos tahallaan ei pyri vahingoittamaan toista ihmistä ja kunnioittaa elämää niin siitä väistämättömänä seurauksena on kunnioittaa myös erilaisuutta, elämän monimuotoisuutta ja ihmeellisyyttä. Näistä syistä on myös hyvin helppo vastustaa ydinvoimaa. En voi olla hämmästelemättä vihreän puolueen ja ministereiden toimintaa (vallanhalua) ja käsitystä moraalista. Miten voi olla vihreänä hallituksessa mukana, ja olla mukana päättämässä 2 ydinvoimalan rakentamisesta??? Itselleni on aika vaikeaa olla keskustalainen, kun PUOLUE on hallituksessa päättämässä ydinvoimasta. Vihreiden selitykset kuulostavat yhtä hatarille kuin norjalaisten WWF:n työntekijöiden selittelyt Marine Harvestin rahoituksesta...katsokaapa dokkari yleareenasta Salmonopoli, Norjalaista lohta Chilestä.

No, tämmöstä tänään. Nyt on aikaa. Jopa työnteolle. Arvokasta torstaita kaikille!