Tänään on vietetty kuopuksen synttäreitä, pari päivää etuajassa, mutta varsinainen synttäripäivä sattuu keskelle kouluviikon menoja ja kuopuksen toiveena oli KOKO PÄIVÄ SANKARIN TOIVEIDEN MUKAAN. Sankari oli toivonut päivän aloituksen Hop Lopista, sitten hampurilaisen kautta kotiin ja juhlimaan mahdollisimman suurella sukulais- (ja aikuis) joukolla (= paljon lahjoja). Niinpä,
- heräsin klo 8.00 ja aamukahvin jälkeen poimin TOSI paskaseen maasturiin (=hirvieläinten metsästyksen tiimoilla ajaminen saa auton rapaan) 8 innosta piukeaa poikalasta. Itse en ihan niin intona ollut mutta joltisenkin tyynenä istuin INFERNAALISESSA metelissä muovisessa tuolissa, muovisten tavaroiden ympäröimänä. Pokkani piti siinäkin vaiheessa, kun KAIKKI, SIIS IHAN JOKAINEN halusivat tuhlata omat rahansa KARKKISPRAYHYN. Onneksi en ole suuhygienisti, enkä mikään muukaan hammasalan ihminen; olisin varmastikin tarvinnut Rennietä, kun 8 lasta juoksee mielipuolen lailla dödö-purkin näköiset sumuttimet naamansa edessä ja suhauttelevat suuhun kariesaltistusta niinkuin hengityksenraikastinta konsaan. Mutta vain yksi pieni kärhämä sattui. Jäähyistuskelulla ja pelottelulla (= jos tulee vielä kränää, auto starttaa kotia kohti välittömästi) pärjättiin ihan tyylikkäästi setin loppuun.
- kärräsin kuorman Hesburgeriin ja vain yhdet limsat meni maahan. Kaikki irtopisteet henkilökunnan ystävällisyydelle. Itse mietin sitä, että miksi 9-vuotiaat pojat puhuvat HUUTAMALLA? Tai sitten eivät ollenkaan? Miksi niiden ääni ei käheydy usean tunnin huutamisesta? Ja miksi pyyntö "älä huuda" vaikuttaa n. 5s ja sitten taas viisarit kaakossa kailotetaan.
- leivoin kotona vieraita odotellessa suklaakakun, suolaisen piirakan (x2), suklaa- ja sitruunamuffinseja ja ällistelin apinalaumaa, joka tekee omakustanne-elokuvaa huomiseen häppeninkiin. Massiivinen maskeeraus-, tupeeraus-, ryysäys- ja lavastushötäkkä koko huushollissa päällä, useita serkkulapsia ja muutama naapuristakin lainattu avustaja häärimässä ympärillä.
-istuin vihdoin alas, ja nautin siskokultien ja muiden vieraiden seurasta, kerroin huonoja vitsejä ja vielä huonompia juttuja...mutta apinoiden kritiikistä huolimatta olen sitä mieltä, että parasta elämässä on se, että ympärillä on ihmisiä joiden kuullen voi rauhassa olla oma itsensä ja se, että saa ihan rauhassa myös kertoa niitä huonoja juttuja.
Mutta nyt pitää tehdä puhe. Ei pönötys-sellaista. Huomenna on äitimuorin ja isäpapan 40v hääpäivä ja mennään koko porukalla juhlimaan sitä koko päiväksi. Tiedossa on saunaa, kylpytynnyriä, hyvää ruokaa ja varmastikin myös huonoja juttuja. Sekä elokuva. Jos nyt saavat sen leikatun version tallennettua; meinaa kone tiltata ja versio on kai jo 4. jota kuumeisesti tallennetaan. Apinaraukat.
Hyvää yötä. Ei hiiriä tänään.
AINIIN. Muutimme toimiston perjantana maalle. Työkaveri viisasteli minulle (oli odottelemassa toisessa päässä kun talkkarin kanssa tyhjennettiin vanha toimisto ja raahattiin kamat pakuun ja vietiin ne uuteen toimistoon, maalle): "VOI VOI kylläpä sinä olet vahva, jos olisin tiennyt niin olisin pyytänyt sinua meidän omaankin muuttoon avuksi". Huoh. Juuri tuon kaikki naiset haluaisivat kuulla (sen komean, verevän ja tolokun lisäksi), no, mähän kyllä oon vahva ku perunannostokone!
Öitä!
ps. tuo Lehmänhermo tuli siitä kun naapurista tuumattiin mulle, että "aijahas, sulla on sitten tänään lehmänhermopäivä."
