Paitsi, että tulin jo poisa sieltä. Päässä vaan soi Leeviand jne. "Pohjois-Karjalaan", kun sattui kuulumaan just kun sieltä ajelin poispäin. Hoilasin harmaassa pakkasäässä Pohjois-Karjalaa, vaihdoin verkkarihousuja jalkaan ja vaikken juonutkaan aamunkoittoon niin fiiliksissä olin ainakin :)

Oli nimittäin terapiareissu parhaimmasta päästä! Kiitos te rakkaat ihanaiset, sydämen sulostuttajat, elämän valot, mansikkapaikkani Siilinjärvellä, Savonlinnassa ja Joensuussa. Nyt Sipulixi jaksaa taas taapertaa täällä talven pimeydessä. Vaalin hetkiä muistoissa:

- kun istuin tutun silmäparin edessä ja annoin pahimman höyrypaineen tulla pihisten ulos, helpotti nii-iin! (Ja jaksoin ajaa kauheassa kelissä alkuviikosta; tuli räntäpaskaa, oli sumua, oli pimeää ja oli liukasta. Hyi mikä keli!)

- kun kävelin ystävän kanssa kuusikossa, kuun valossa, hopean hämyn  väikkyessä jäätyvän Saimaan rannoilla.

- kun me akat nauraa räkätimme pirtissä ja tuuletimme tabuja ja annoimme naisenergian virrata.

-  kun tuijotin niska kenossa pappisseminaarin kirkon maalauksia ja kuuntelin ortodoksien menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaa; mitä ihmeellistä voi kokea ihan kesken normikeskiviikon! Sitä(kään) hetkeä en unohda koskaan.

- kun istuin saunanlauteilla (useilla) ja tunsin, että saan olla ihan vaan rauhassa minä. Ilman mitään muttia, jossia, ehkiä ja vaikkoja. Ihan vaan rauhassa.

- kun ajoin yksin halki kauniin (ja mustavalkoisen) Suomineidon helman ja hoilasin pohjoiskarjalaa! Autolla on mukava ajaa hyvällä kelillä!

Kotiutuminenkin alkoi hyvin. Ehdin hyvin kokoukseen, ei ollut kaaosta vastassa kotona eikä kokouksessa ja illemmalla koiran kanssa pakkasessa juostessa näin tähdenlennon, justiinsa ehdin toivoa ennenkuin tähti humpsahti taivaanrantaan.

Kaunis pakkasyö!

Kaunis elämä.