Mä leikin tämän viikon nannya. Lähden siskokullan mukaan Helsinkiin ja hoidan siellä hänen pikkuapinoita, kun siskokulta yrittää vihdoin ja viimein valmistua (ja kököttää homeisten kirjojen parissa kansallisarkistossa). Ilmoitin toiselle siskokullalle, että minäkin kuulun muonavahvuuteen ja aion nannyilla päivät ja hummailla illat. No katsotaan nyt kumpi onnistuu.

Senverran ilmoitusasiaa ja terveisiä pannuhuoneesta, että nämä pakkaset alkaa käydä hermoille. Sipulixin pinna alkaa kiristyä ihan selvästi ja hampaiden narskunta on kohta yhtä kuuluvaa kuin pakkaskenkien. Arki sujuu kuitenkin narskunnasta huolimatta, sillä;

Työnhakua harrastan.

Nauran huonoille jutuille.

Luen kirjaa.

Tuijotan lumisia puita.

Leivon sämpylää.

Keitän puuhellalla ruokaa.

Ikävöin ihmisiä.

Puhun puhelimessa.

Chattaan, kommentoin, tykkäilen FB:ssä.

Lietson lepattavia ajatuksia.

Kirjoitan muistioita ja hakemuksia kyläyhdistykseen ja politiikkaan. Ilmaistyönä.

Kurtistelen kulmia ja irvistelen pakkasmittarille.

Kirjotan blogia. Lisää pääkaupunnista ja nannyilystä loppuviikolla. 

Siihen asti. Ciao!