No niin. Nannyn ensimmäinen päivä alkaa olla iltapuolessa, kylpyä ja puuroa vaille. Onkin sitten sattunut ja tapahtunut, ihan taattua Sipulixin tahtia:
- touhotettiin systerin ja pikkutypyjen kanssa raitsikkaan aamupäivällä tuplarattaiden kanssa (hirviömäiset vehkeet, joiden retuuttamisessa portaita ylös ja alas saa nivelet sijoiltaan) ja saimme koko ratikan huomion kuuluttajan ystävällisesti ilmoittaessa:"lastenrattailla liikeellä oleville tiedoksi, sisäänkäynti raitiovaunuun on taimmaisesta ovesta tai toisesta etuovesta" heh, juu-uuu, ilmankos se oli niin ahtaan oloinen paikka..,
- oltiin minuutilleen avustajan luona tapaamisessa ja saatiin pikkuparlamentin hälyttimet piippaamaan rattailla
- yritettiin pitää nuorempi neiti (9kk) hiljaisena syöttötuolissa Pikkuparlamentin ruokalassa, ei onnistunut vaikka suhistiin että suuri valiokunta kokoontuu takana, pitää olla hiljaa, siihen suhinaan ohikävellyt Ike rennosti sanoi ettei tartte olla hiljaa kun ollaan parlamentissa, siellä pitää puhua, parlata. Ike sai multa pari pointisia. Tyttöjenkin mielestä kivä setä, tosin toinen nukkui koko tapaamisen ajan. No sitten Ben käveli selän takaa ja kyseli systeriltä, että onko ne minun lapsia, sanoin olevani nannyilemässä kun se poliittinen ura ei auennut niin on aikaa kaikkeen tärkeään...muisti samantien että olin ollut jäsenvaalissa ja tsemppas että "ensi kerralla", Benkin sai muutaman lisäpisteen (huolestuttava kertymä kokoomukselle), no kokoomuksen pistetiliä kartutti vielä Leena Harkimo, joka soi sädehtivän hymyn remuporukallemme, virnistelin vastaan sillä - oltiin me ihan maalaisen näköisiä, ei voi mitään. No näin minä yhden kepulaisenkin politiikon ja moikattiin iloisesti, naapurikunnan mies on jäämässä pois pitkän setin jälkeen. Ihan rentoutuneelle näytti, ei siis vaalistressiä ilmassa niinkuin monella muulla.
- Ryysättiin ja kärrättiin porukka kansallisarkistoon. Raahattiin tuplarattaita aikas monet portaat vain todetaksemme, muutamat pitää mennä samantien alas sillä kahvila ei ollutkaan (siellä ylhäällä) auki. Tikkarin voimin maltettiin odottaa systerin tiedustelureissu. AINIIN. Päivä alkoi sellaisella uutisella, että maakunta-arkisto on siirretty HÄMEENLINNAAN (ikäännkuin ollaan turhaan täällä Helsingissä)...no selviteltiin sitten etäisyyksiä ja yhteyksiä ja todettiin, että systeri menee huomenna junalla Hämeenlinnaan ja minä pysyn täällä pikkutypyjen kanssa (onnistuiskohan tuo imettäminen 9vuoden jälkeen?). Haastava päivä tiedossa huomenissa.
- Kotimatkalle sain taskurahaa 2e jolla piti maksaa raitsikka (ensimmäisen lipun ostin kännykällä) ja systeri meni takaovesta niinkuin pitikin, minä menin etuovesta ja huomasin, että maksu olikin 2,50e ja lompakossa tietenkin 0e. Sitten puristauduttiin ruuhkaraitsikan läpi taakse, haettiin 50senttiä systeriltä ja puristauduttiin takaisin kuskin luo, lippu kourassa taas taakse, kun kaikki muut kamat oli siellä...justiinsa ehin takaisin ennenkuin piti jäädä pois...mutta olipahan ainakin lippu kourassa.
- Pikkusta ennen kämpille menoa pysähdyimme lähikauppaan hakemaan maitoa ja huomista ruokaa (en aio liikahtaa jättirattaiden kera yhtään muualle kuin korkeintaan meren rantaan kävelylle, mikäli pakkanen sallii) ja kanssani kauppaan pölähti Martina A. Siinä ostoksia kerätessäni sain ilon kuunnella puhelua, jota mitä ilmeisimmin käytiin Eskon kanssa ja samalla sain ihailla kirkuvia lööppejä Seiskan kannessa Martinasta ja salarakkaasta. Oli hieman epätodellinen olo, mutta Martina ei moikannut minua, jotain rotia sentään tässä hommassa. Sellainen huomio, että Martina on tosi pikkuinen, kooltaan siis 
Tällasta. Mulla on menossa herkuton helmikuu, mutta vaihdoin yhden luvallisen Runebergin tortun laskiaispullaan. Söin sen tänään, mantelitäytteellä. Maistui, mantelille. Nam.
Illan ohjelmassa on tiedossa kylpyä (taidan itsekin pulahtaa) ja puuronkeittoa. Hyvä päivä. Hyvä elämä. Kotipuolessa oli ollut pakkasta -36astetta, täällä se oli jotain puolet siitä.
