Mikkelin reissun jälkeen on ollut politiikka- ja kokousrintamalla tosi hiljaista: I_H_A_N_A_A ! Vähän on tullut seurattua politiikkaa muutoinkin, senverran kärryllä, että Sauli ehdokkaana, Annika ja Tuomo puuhastelleet jotakin mistä media repii jotakin mistä en ihan oikein ole selvillä mitä, mutta sivusilmällä sitä(kin) seurattu (työkirjaa en ole lukenut) ja Kreikkalaiset lakkoilee sensijaan että paahtaisivat viimeistä päivää töissä ja yrittäisivät maksaa velkojaan ja saada tilannetta haltuun: omituinen asenne (luterilaisen työmoraalin syövyttämän ajatteluna tuloksena).

Sipulixilla on jäljellä vielä kaksi tehokasta (!!!) työviikkoa. Hmmm. Toimistolla tulee häiriköityä välillä liikaakin työkavereita (puheripuli yllättää jne.) ja manailtua a) rakennustyömaata viereisellä tontilla (jyrinää, tärinää, jumputusta ja jytkettä, välillä savun hajua mutta ilman palomiehiä!) b) iloisesti ulkona porottavaa aurinkoa, joka houkuttelee kesäiloihin uimarannalle, kasvimaalle, pihalle...Luonteelleen tyypillisesti Sipulixi on jo aloittanut työsuhteen päättymisestä stressaamisen, silmissä väikkyy jo tammikuinen työvoimatoimiston pitkä oven kahva - ahdistaa, ärsyttää, vihastuttaa pelkkä ajatuskin. Kaikki hokevat että VIELÄ PUOLI VUOTTA, EI MITÄÄN HÄTÄÄ (mutta vain työttömänä ollut osaa ajatella VAIN PUOLIVUOTTA AIKAA...) Töissä on siis edelleen kivaa. Mutta niinhän sitä sanotaan että itku pitkästä ilosta...

Kasvimaalla on myös tullut kykittyä- söimme eilen ensimmäisen oman kurkun kasvihuoneesta. Taisi olla ennätyskurkku :) harvoin ennen omia synttäreitäni on kurkut ehtineet! Ja olipa se kyllä makea. Nam! Rikkaruohot ovat saaneet jonkun sätkyn ja Sipulixin taistelu niitä vastaan on välillä...armotonta. Vielä olisi melkoinen turpas kitkettävänä ennenkuin saa jäädä lomalle siltäkin osin, hetkeksi.

Kaveriperheen kanssa on taas suunnitelmia/unelmia ja heidän kauttaan myös muutamia "pikkupuuhastelu" hankintoja tehty: ostettu käytettyä kestopuuta saunalle, ostettu uudenveroista mäntylankkua salin lattialle (salin lattia pitäisi aukaista ja purkaa, niskat nostaa paikoilleen ja vaihtaa siinä samalla rytäkällä tapetit)...ensi kesänä ehkä, mutta nyt on ainakin värkit valmiina. Saunan entraus olisi tämän kesän heiniä.

Ja illan kevennys. Kävin juhannuksena heilastelemassa päivystävän alfan luona. Ja koskapa päivystämiseen kuuluu se, että alfa välillä joutuu leikkausaliin tositoimiin niin odottelin sitten "kämpillä" heilaani ja odottaessani katselin tv-tarjontaa. Juutuin johonkin illallisohjelmaan, jossa kisattiin parhaimmasta illallisesta ja sattui sellainen jakso, jossa oli aaaah ihana Roman, huijari-Susanna, Jaakko Heinimäki ja joku rakkauskonsulentti. Nooh. Sipulixin verenpaine ei tahtonut kestää ohjelmaa, koska a) Susanna-huijarin toimita oli niin ruokottoman epäreilua, jolla voitti, että varmaan hampaiden narskuttelun takia pari takahammasta on vinossa b) sain sätkyn ja tipahdin nauraessani melkein tuolilta kun Roman luki vokaalirunonsa. Siinä oli päähenkilöinä Masa ja Sanna ja teema oli härskinpuoleinen. Harmi vaan että piti yksin nauraa. Tauti. Ajattelin lähestyä Romania ja pyytää kyseistä runoa omakseni. Näytän sen lapsille, sitten kun täyttävät 50.

Nyt oikein hauskaa ja helteistä elämää kaikille. Voipi vaikka keksiä vokaalirunoja ihan itse, vaikka niin että aloittaa vokaalilla, kas näin: Itikat inisivät inhasti Iitan ihroilla, iskivät Iitaan ison inkamon. Iita itkiä illitti: itikatkin ihraani ilkkuvat!