Nyt vähän jännittää. Huomenna kukonpierun aikaan olisi lähtö kohti kaivoksia. Työmatkan kohteet ovat tällä haavaa enemmän kuin mielenkiintoisia, eikä jännitystä vähennä yhtään sekään, että

a) Sipulixi ei tykkää ajatuksesta olla maan alla

b) Sipulixi pelkää tunneleita

c) Sipulixi ei tykkää maan alla olevista kuiluista, hisseistä eikä junista

d) Sipulixi ei osaa kauhean hyvin ruotsin kieltä (hjälpä mig on ehkä tärkein mikä tulee mieleen nyt)

e) Sipulixi ei kauheasti ymmärrä rautamalmin tahi minkään muun malmin rikastamisesta, louhimisesta ja paljostakaan muusta, kohta pitäisi tehdä sitäkin: ymmärtää

f) Sipulixilla on kauheankamalanhirvittävän paljon muistamista, kaikenlaista tähdellistä mitä nyt matkanjärjestäjällä voi olla...mukana on kaikkea (paitsi itseäänitettyä cd-levyä, aaaa--aaaa koo-ooo-skin sim---ppppukkkaaa--aaa)

g) Sipulixi ei tiedä mitä pitäisi kaivokselle pukea päälle, onko matalat (!) korkkarit liikaa? Vai ihanko lenkkareissa (???)

Ylläolevan lisäksi Sipulixia on onneksi ilahduttanut erittäin paljon yksi aivan mainio, ihana, onnellinen asia: systeri on mennyt kihloihin ja sukuun on luvassa brassi-verta. Ouje. Riittää nämä persjalkaiset pohojalaiset tähän sukuun. On nimittäin omastakin takaa niitä ominaisuuksia. Onnea siskokulta...nyt alkoi hirmuinen säästö: kesällä ois luvassa matkaa...RIOON!!! (tässä googletan lentoja, jalkapallostadioneita, otteluita ja muuta mukavaa) AINA SAA UNELMOIDA (JA PITÄÄ) näin tuumasi Tony Manninen kun kävi höyryämässä melkein entisen työpaikan päätösseminaarissa...

Perjantaina olisi sitten vuorossa pikkujoulut 1/5 ja 2/5, toivottavasti ehdin molempiin...en ehkä mutta ei haittaa. Kunhan edes toisiin.

Hiphei, nyt paapaan että ehtii vähän oikoa nahkoja ennen aamua. Se on kuulkaa sitten hilipatti hippan ja nokka kohti maan uumenia... CIAO!