Tänään on naistenpäivä, mutta kuten sanoin yhdelle ystävälleni, ei olisi naistenpäivää ilman miehiä. Päätin kuitenkin juhlistaa päivää mekolla ja korkkareilla, tosin iltamenokin on varattuna kyseisille kamppeille joten se siitä.
Jostain syystä pari hiihtolomapäivää tällä viikolla on saanu minulle hirvittävän puheripulin aikaan ja päässäni on sekamelskana kaikennäköistä. Jotta en kaikkea vuodattaisi sekopäisesti täällä niin pistetäänpä taas muutama ranskalainen kehiin:
- eilen illalla oli ihan mieletön tunnelma pihalla (pannuhuonekeikalla), tyyntä, valkea kuutamo, hohtavat hanget ja kirkkaa tähdet ja revontulia. Vatsassa nipisteli kun oli niin kaunista ja hiljaista ja ja ja....ei ole sanoja. Ihmeellinen tunnelma.
- ennen kuutamoa kävin pitkästä aikaa salsaamassa ja vaikka askeleet olivatkin hieman hakusessa niin voi sitä riemua!
- vietimme koko porukalla miniloman pe-ti Lapissa ja ei koskaan minun aikanani ole siellä ollut viikolla 10 niin upeita kelejä kuin nyt: muutama pakkasaste, pilvetön taivas ja auringon paiste. Hiihtelin riemuissani yksikseni pisimmän päivälenkin maanantaina (ja nauroin serkkupojan FB kommentille, että "keitikö kahvet Luulammen mökin vieressä vaikka sisältäkin olisi saanut")...ja tuli muistoja mieleen, kuinka papan kanssa lapsena hiihdimme älyttömiä päivämatkoja ja juotiin aina nokipannu-kahvit purojen varsilla, koska kuka hullu nyt maksaa siitä (tunturissakaan). No, tällä kertaa ilomielin maksoin siitäkin ilosta kun sain teinitkin yhden kerran Luulammelle. Juotiin kahvit ja syötiin munkit. NAM. Makoisien löylyjen ja sikeiden unien ohessa parasta matkan antia olivat myös (pitkästä aikaa) kauniit Sokosti-tunturit, jotka näkyvät vain jos vaivautuu hiihtämään riittävän pitkästi...Nyt jo kauhea ikävä takaisin tunturiin. Hupaisaa oli myös, kun apinat menivät yhtenä päivänä rinteeseen ja pääsin sille omalle hiihtoreissulleni; ehdin keskittyä tarkkailemaan ympäristöä ja muita hiihtäjiä (enkä hoputtamaan ja kannustamaan ja huoltamaan puutuneita ja väsyneitä teinejä). ..tunnistin kollegat, jotka yhtä typerä hymy naamalla kuin minullakin luistelivat rauhalliseen tahtiin vastaan pitkin kurujen pohjia...elämän parhauksia.
- siskokulta on tyttäriensä kanssa Englanissa lomasella...nuorempi tyttäristä oli meinannut karata kentällä laukkuhihnalle ja saanut hässäkän turvatarkastuksessa aikaan...vanhemmalla oli päässyt jännänkakka housuun mutta kuvista ja terveisistä päätellen reissu on muuten menossa hyvin ja täällä jo odotellaan kuulumisia.
- toinen siskokulta on työnjohtajana rakennustyömaalla (valkoinen kypärä ja kaikki!!!oon kade). Virolaiset työmiehet olivat tuoneet kukkia ja suklaataa hälle --> miksi pisnesmiehet ei tuo kukkia mulle??? Ainiin, mähän en ookaan työnjohtaja...
- Mummukulta ja pappakulta selvisivät hengissä Lapista (meidän huolenpidosta huolimatta), mutta olihan se huuheltamista välillä: toinen on muistisairas ja toinen huonojalkainen...pappa jaksoi kuitenkin hiihtää muutaman kilometrin: aika hyvin 87-vuotiaalta jäärältä! Ja senkin jaksoi, että veti ladun meille "valtakunnan verkkoon" kelkalla, alfa tosin hieman auttoi siinä.
- Rakastan kevättalvea. Rakastan aurinkoa ja valoa. Rakastan elämää.
Auringonpaistetta sinne ruudun toisellekin puolelle! Sipulix
