Meillä oli tänään kunnallisjärjestön yleinen kokous, jonka lopputuloksena minua ehdotetaan valtuuston puheenjohtajaksi.
Olen oikeastaan aika sanaton. Sillä edeltävät kolme viikkoa ovat olleet täynnä kaikkia mahdollisia tunteita. Mutta yritin keskittyä vain olennaiseen kaiken keskellä. Ajatellen, että se on todellakin tyyntä myrskyn keskellä.
Pidin omilleni (saanen käyttää tätä ilmaisua ihmistä, joiden kanssa teen edelleenkin tiivisti töitä rakkaan kotikuntani eteen) hyvin lyhyen kiitospuheen. Lainasin siinä Anja Snellmanin runoa ja laitan sen tähän myös teille yöpuulle saattelemaan.

"En tule äitiini.
En tule lapsiini.
En tule isääni.
En tule.
Menen."
-A. Snellman

Kiitos ja yötä. Elämä on hyvä.