En tykkää lentsusta. Hiki koko ajan ja hankala olo. Etenkin kun ei ole tottunut sairastamaan niin tuntuu niin maan perustellisen joutavalle. Tosin aina välillä palelee, että ei pääse se hikikään tuntumaan niin yksitoikkoiselle. Tänään onneksi vähän parempi päivä, jospa vaikka kuntoutuisi huomiseksi töihin. Meinaan että ei oikein kärsisi olla  poiskaan. Liikaa hommia ja eipä ole ketään tekemässä kasautuvia sellaisia pois alta.

Mitäkö tänne kuuluu tämän potemisen lisäksi. No, ihan aluksi, käväisin alfan kanssa vuotuisella kevätretkellä. Aloittelimme sen Patricia Kaasin konsertilla ja vaikka en osaa ranskaa, en pidä Piafin musiikista ja vierastan isoja tiloja niin, voila, se oli hienoa! Ja mitkä kengät (tosin suuren osan aikaa esityksestä myös oli avojaloin) ja korkot!!! No, reissumme jatkui risteilyllä Tukholmaan mutta ehdimme sitä ennen käydä SporttiPubissa katsomassa Barcelona-Bayern Munchen ottelun. Alfa totisesti tietää miten tämä tyttö saadaan hymyilemään. Minä ja muutama muu kärsittiin Barcan puolesta mutta hauskaa oli seurata mamuja täynnänsä olevan Pubin hurmiota. Oujeah. Laivalla toki ohjelmassa oli jääkiekkoa mutta osutin itseni aina vasta kolmannen erän puolivälissä mukaan tunnelmaan. Riitti oikein mainiosti, niinkuin kerrottua, enemmän noita fudisnaisia.

Olen myös kouluttautunut kuntapuheenjohtajakoulutuksessa, kuunnellut sote-uudistuksen tiedotustilaisuutta ja miettinyt että elämme sellaista aikaa kuin siinä vanhassa sadussa Keisari ilman vaatteita....kaikki vaan elämöivät eikä kukaan kehtaa sanoa ettei siinä mitään ole. Kuka uskaltaa jossakin vaiheessa laskea mikä Paras-uudistuksen alasajon, tämän nykyisen vääntämisen ja kaiken muun sähläämisen hinta on? Eikä vain euroissa. Kuntalaisten, päättäjien ja työntekijöiden jaksamisessa ja luottamuksessa tulevaan. Tulevassa keskuskaupungissa työskentelevänä voin kertoa, että joka päivä näen sitä, että ne leveät hartiat ovat tiukalla ja jumissa ja jokapäiväinen työ, työn kehittäminen ja palvelujen tuottaminen revitään todella tiukasta ja todella sekavasta paletista. Miksikö? Sitä sopisi miettiä. Meneekö liikaa aikaa palavereihin, selvityksiin, lisäpyyntöihin ja uudistusten ennakointiin ja niistä selviämiseen. Mutta, thinking positive, yritän keskittyä olennaiseen. Teen työtäni ilolla (sen aikaa kun sitä nyt vielä on eli vuoden loppuun). Ja jatkan myös poliittisesti samalla uralla kuin lähdin vaalityöhön: olemme ensisijaisesti itsenäinen kunta ja ihmisen kokoinen yhteisö. Niin kauan kun pystymme tuomaan palveluita ja elämisen edellytyksiä edes kohtuudella, teemme sen. Mutta aika näyttää, kuinka pitkään se on realistisesti mahdollista, vai onko ollenkaan. Toivon todella että olisi.

Puutarhauutisia ei ole nyt raportoitavana...valkosipulit odottavat kylvöä jääkaapissa mutta tämä lentsu esti aikaisen kylvön. Harmittaa, mutta en uskaltautunut tärisevänä ja hikoilevana maata kääntämään. Liian raskasta ja renkipojat hukassa. Toiveikkaana ensi viikonloppuun.

Eipä tässä ihmeempiä. Just kuopuksen kanssa katsottiin Oopperan kummitus ja vaikka Butlerista oli yritetty tehdä kamala niin ah- hää on niin ihana!

Nyt pelaan pari erää Wordamentia. Maailmankaikkeuden ensimmäinen puhelinpeli, johon jäin koukkuun, en enää ikinä tuomitse pakkopelaajia. Se vaan paha, että päässä pyörii koko ajan omituisia kirjainyhdistelmiä soutaa, utaa, poutaa, pouta, tao, suo....joo,

hei, hei, hauskaa eloa sinne ruudun toiselle puolelle. Pysykää ilman lentsua! Sipu