Terveisiä Thoirystä, ja vähän etempääkin. Kävimme Lantikalla ajelemassa Euroopassa ja tässä pienoinen matkakertomus.
Aloitimme matkan yhden siskokullan majoituksen kautta Jurmalan rannoille. Menimme 2.7. Helsingistä lautalla Tallinnaan ja siitä suoraan Jurmalaan, Nemo leirintäalueelle. Vähän rähjäinen mutta ah niin hyvä. Ja mikä ranta!
Jurmalasta ajoimme Puolaan, olin suunnitellut koko reissun päivämatkat ja ajot niin, että suurinpiirtein joka toinen päivä olisi vähän lyhyempi ajo ja joka kolmas yö pidempään jossakin. Hyvin toimi eikä teinien kanssa tullut mitään erityistä häikkää (normikähinän lisäksi) koko aikana -21 päivään. Puolassa olin katsellut suurinpiirtein keskeltä ei mitään Lods nimisen paikan ja en voinut ohittaa niin ihastuttavan nimistä hotellia kuin MOLO. Paikka oli ok, aamupala hyvä ja hinta edullinen. Toiseksi vanhimman puhelin jäi aamulla ja hieman hampaita kiristellen palasimme sen hakemaan ja jäimme tunteroisen pitkän ajopäivän aikataulusta, mutta silti ehdimme Jenaan hyvin. Saksaan siirtymisen huomasi siitä, ettei tiellä ajamisesta tarvinnut enää maksaa vaan sen sijaan vessassa käymisestä piti (ja kusivahteja oli melkein jokaisella asemalla.)
Jenassa yövyimme 5.-7.7. Judengästehausessa ja nimestään huolimatta paikka oli tosi rauhallinen ja aamupala hyvä. Jenassa tapasimme ystäväperheen ja heidän kanssaan retkeilimme lähistöllä vanhassa suolatehtaassa, maauimalassa ja linnan raunioilla sekä grillasimme ah niin hyvää saksalaista makkaraa! Täydellinen keidas!
Jenasta posottelimme suoraan Sveitsiin ja Ranskan puolella Thoiryyn siskokullan perheen luo. Sitä riemun määrää!! Kävimme Genevessä, istuimme Juravuorten rinteellä tähtitaivaan alla, kuuntelimme pikkuapinoiden hassunhauskoja juttuja, nauroimme ja nautimme. Parin pyykinpesupäivän jälkeen lähdimme kahdella autolla kohti Genovaa ja Pisaa Italiassa. Oli aika huikeaa lähestyä Mont Blancia ja ajella tunneleita pitkin 36km. Genovassa(kin) olin valinnut hotellin hinnan ja nimen perusteella: Hotel Helvetiassa oli hyvä palvelu, hyvä aamiainen ja melkein toimiva ilmastointi. Kävimme akvaariossa, merimuseossa, Kolumbuksen syntymätalossa, Ristoranteissa, kapeilla kujilla, leikkipuistoissa, uimassa ja rakennuksia ihastelemassa. Italiaan siirtymisen huomasi taas tietulleista ja lukuisista tunneleista. Italian liikenne on kokemus sinänsä ja sekin, että siskokullan auto hajosi paluumatkalla. Onneksi Mont Blancin tunnelin jälkeen alamäkeen ja onneksi mahduimme koko porukka Lantikkaan (12 hlöä).
Thoiryssä pestiin taas pyykkiä, vähän shoppailtiin, istuttiin taas tähtitaivaan alla, ihasteltiin jatkuvaa hellettä, riemuittiin ja tankattiin serkkuenergiaa. Voi miten kauheankamalanhirveän haikeaa oli lähteä!!! Itku pääsi, vähän itsekullakin!
Kotimatkan jännitysmomentti koettiin kun keskellä Sveitsin mutkaisia teitä ja risteyksiä TomTom vaikeni ja pimeni. Onneksi pienen (tai noh aika ison) räpeltämisen jälkeen saatiin poika toimimaan ja se saattelikin meidät kunnialla kotiin. Yövyimme Fussenissa ihan Saksan ja Sveitsin rajalla hauskassa apartamentoksessa ja kävimme Prinsessa Ruususen linnassa Neuschwansteinissä viettämässä paluumatkan ensimmäisen illan. Oli huikeaa! Ja voi miten makoisalle maistui iltaruuaksi oikea baijerilainen "niitseli"!
Saksan läpi onnistuu ajaa yhden päivän aikana. Määränpäänä oli nuoruudenystäväni koti Seedorfissa ja pysähdyimme sinne yöpymään ja vaihtamaan kuulumisia. Sieltä löytyi hevosia, koiria, kaislakattoja, luomuruokaa ja tunnelmaa. Teinit saivat heppakuumeeseen löylyä kuumille kiville.
Seedorfista oli pieni sipaisu ajella Tanskaan, Billundin kupeeseen leirintäalueelle, tosin aika kovassa ruuhkassa. Olimmekin välttäneet ruuhkat reissumme aikana melkein kokonaan mutta Saksan ja Tanskan lomien alettua liikenne teillä lisääntyi ihan selvästi. Vaikka teinit olivat jo ohittaneet palikkaiän niin kaikki, Sipulixi mukaanlukien, viihtyivät legolandian minimaailmassa. Hauska paikka, tosin aika tyyris sellainen. Etenkin kun ei ollut omia eväitä mukana, olisi kannattanut olla!
Legolandiasta ajelimme siltoja pitkin Lundiin yöksi.
Yksi elpymisyö ja aloitimme reissumme kovimman päivätaipaleen: 1790km, suoraan kotiin. Teimme sellaisen empiirisen ihmiskokeen, että onko mahdollista ajaa tuollainen matka teinejä täynnä olevalla autolla yhteen kyytiin, tai no muutamalla pysähdyksellä. Ja oli se. Minä ajoin 740km ja alfa 1050km. 18 tuntia. Kyllä tuntui ihanalle kaartaa kotipihaan, jossa
- talkkarit oli leikanneet ruohon (talkkari perhe lisääntyi reissumme aikana, hiphurraa ja onnea!!!)
- kissa tuli vastaan
- koira hyppi ilosta
- vesi maistuin vedelle
- maito maidolle
- ruisleipä ruisleivälle
- eikä joka risauksesta tarvitse maksaa.
Tämä päivä on mennyt toipumiseen ja serkkujen kanssa kuulumisien vaihtamiseen. Ihana olla kotona.
Palelee vaan. Koko reissun ajan ollut yli 30 astetta lämmintä. Tuntuu tuo +12 vähän viileälle (maaliskuussa ladulla auringonpaisteessa se on lämmin, mutta heinäkuussa kasvimaalla KYLMÄ).
Nyt menen paapaan. Öitä ja ötötköitä.
