Joka syksy se iskee, hiipivän hämärän ja tihkusateen kera, sumussa kylpevien peltojen ja joutsenten haikean huudon mukana. Haikeus siitä, että kesän lämpö on taas kadonnut, syksyn värit ovat vaihtuneet harmaaseen ja pitkä pimeä jakso on edessä. Haikeus siitä, että monta asiaa jäi taas tekemättä ja monta ystävää tapaamatta. Kasvimaa on enää muisto vaan ja surullisena ja plexit levällään nököttävä kasvihuone on kenties tullut tiensä päähän. Ei haittaa, eikä jää ikävä sillä kesä on töineen muutenkin niin lyhyt ja kiireinen, että kasvihuonestressi on vaan ollut sitä lisää lyhentämässä ja kiireitä lisäämässä. Sama juttu kasvimaalla. Pakko kai se on jossain vaiheessa myöntää, että kaikkea ei ehdi ei jaksa eikä oikeastaan huvitakaan.

Tässä on viimeisen kirjoituksen jälkeen tullut vastaan monta ihanaa ihmistä, kohtaamista ja yhteydenottoa, joilla on jaksanut kahlata läpi ikävien asioiden, syksyn haikeuden ja vihamielisten tilateiden. Eipä ole koskaan aikaisemmin tullut niin paljon vihaista postia kuin nyt, kun päätimme kunnassa ottaa vastaan hätämajoitukseen pakolaisia. Ja samasta syystä en tahdo nykyisin voida katsoa uutisia, kun Serbiassa, Kroatiassa ja muualla Euroopassa ihmismassat vaeltavat sateessa, kylmässä, tuulessa - ilman suojaa, turvaa ja tietoa tulevasta. Sydämeni on murusina joka kerta, kun näen televisioruudussa äitejä lapsineen keskellä ihmispaljoutta ja mietin mitä epätoivoa voi olla pitää perhettä kasassa, lapsia lämpimänä ja rauhallisina. Sydämeni on murusina joka kerta, kun näen vihaisia ihmisiä asian puolesta ja sitä vastaan, kun vihalla ei ole koskaan saatu mitään hyvää aikaiseksi.

Samaan aikaan on joutunut myös selvittämään enemmän ja vähemmän vaikeita ja töiseviä asioita omassa kunnassa. Mutta jotenkin ihmeellisesti olen saanut jokaiseen päivään jonkin ihanan ja hyvän asian/viestin/kuvan/halauksen/kosketuksen - ystäviltä, tutuilta, rakkailta, ohikulkijoilta ja sattumalta kohtaamiltani ihmisiltä. Kiitos niistä jokaisesta. Kiitos joka ikisestä lämmön ja valon pilkahduksesta, jonka olen saanut. Ilman teitä, siellä ruudun takana ja missä ikinä olettekin, en olisi tätä syksyä jaksanut. En näin rauhallisin ja toiveikkain mielin ainakaan. Kiitos <3

Valoa ajatuksiin ja iloa mieliin uuteen viikkoon sinne ruudun taakse.