Sipulixin vuosi on alkanut muutoksen merkeissä. Isojen ja elämää ravistelevien ja pienempien, lämmittävien ja miksei kylmentävienkin asioiden parissa. Kuluneen syksyn ja alkutalven pimeys, itku ja ahdistus vaihtui joulukuussa Sri Lankan ihanaan lämpöön ja auringon hoitaessa kehoa sai myös moni asia selvyyden ja meni kohdalleen. Sai aikaa jutella, olla teinien kanssa, nauttia ystävistä, siskosta ja veljestä perheineen, miettiä ja rauhoittua. Sen verran lukijalle, joka saattaa miettiä mitä rivien välissä on, että uusia järjestelyjä on asumisen ja elämisen suhteen Sipulixilla. Elämä järjesti Sipulixille miettimisaikaa ja ponnahduslaudan hyvin, ja kevään aikana saa rauhassa miettiä jokivarren turvapaikassa, mille alkaa elämässä. Samaan aikaan epätodellinen ja todellinen olo. Ja itkusta huolimatta - ihan rauhallinen olo.

Ja jotta ei menisi ihan synkistelyksi tämä kirjoitus niin liitän tänne muutaman tunnelmakuvan matkalta ja niiden kera lähetän sinne ruudun taaksen valoisia ja lämpimiä ajatuksia alkaneeseen vuoteen. Valoa kohti ystävät.

Reissun aluksi kävimme retken sisämaassa, jossa näitä serkkupoikia (ja -tyttöjä) näkyi paljon. Peijakkaat veivät herkkucarambolatkin pussista, juuri kun oli minun vuoroni niitä saada.

Matkan parhauksia oli pienet hetket, kun sai pysähtyä iloitsemaan, nauttimaan ja nauramaan ihmisten kanssa. Uusia ystäviäkin saa, jos niitä haluaa.

Rannalla keksi aina jotakin mukavaa tekemistä. Tämän mukana lähti terveisiä koti-Suomeen. Unawatunan hiekka oli täynnä pientä simpukkaa ja korallinpalaa ja se oli erinäköistä kuin aikaisemmin sillä hiekka oli kuskattu kauempaa länsirannikolta tankkilaivoilla kivikoituneelle ja merensyömälle rannalle. Nyt se oli taas hieno piitsi, joskin karheampi kuin aiemmin :)

Forth Galle - vanhan kaupungin kadut saivat historian elämään ja hollantilaisten ja brittien jäljet näkyivät edelleen. Reissun hienosteluhetket vietettiinkin pienellä ranskalaisen hotellin terassilla, seljankukkavettä juoden.

Jouluyön kuutamo Ellassa. Sirkat ja kaskaat sirittivät, munkkien rukous halkoi pimeyttä ja välillä vuorten väliin katoava juna puksutti alhaalla.

Kiipesimme yli 6000askelmaa buddhalaisten pyhimpään Adam´s Peakille ja koskapa sieltä piti kolmen tunnin nousun jälkeen myös laskeutua niin nappasin tämän kuvan (itse maagista varjoa en saanut kuvattua siellä huipulla) ja sairastin pohkeita ja hapokkaita lihaksia monta päivää urakan jälkeen. Ainoa lohtu oli, että niin sairasti kaikki muutkin huipulle kiivenneet.

Ja tässä näkymä "omalta" rannalta. Koska Sri Lanka on Sri Lanka ja siellä kaikki enemmän ja vähemmän hassusti niin meidänkin hotellin wifi toimi parhaiten, kun meni naapurihotellin baariin istumaan, hörppäsi samalla vähän kylmää ja käytti baaritiskin lähellä yhteyksiä auki.  Välillä ihan jopa toimi. Lion-beeriä tuli nautittua mutta kyllä inkivääriolut sen voitti.

Ja olihan se tosiaan sitten arkeen palaaminen kuumasta kylmään ja asioiden selvittelyä yhdessä ja erikseen. Mutta elämä on. Rohkeasti vaan, eteenpäin.

Nyt lounastunnin päätteeksi vielä vähän murua rinnan alle ja aurinkopäivän kera valoisia ajatuksia sinne lukijani.

Pakkasterveisin Sipulix.