Kirjoitteluni ei suinkaan ole kärsinyt pelkästään työnteosta vaan myös siitä, että aamut, päivät ja illat täyttyvät kaikenmaailman sälästä (liittyen lapsiin, harrastuksiin, politiikkaan, maalla asumiseen, ystäviin, sukulaisiin...golf-palloon jne.) Tällä hetkelläkin pikku kätösiäni odottaa puutarhassa valkosipulit (yhä maassa, tänään pesen ja laitan ne kuivumaan), porkkanat ja omenat...samaan aikaan pitäisi keksiä jotain kivaa koko porukalle (uimahallia, kirjastoa tai jotain) kun oli niin puuhakas viikko, että pieni rentoutuminen olisi poikaa...samalla isovanhemmat, isoisovanhemmat ja muutama ystäväpariskunta odottavat että piipahtaisimme kylässä (tälle syksyä ei ole kerinnyt vielä yhtäkään piipahdusta)...velipoikakin saattaa tarvita apua...ja me velipojan (päältäajettavamme simahti ja pitäisi ruinata lainaan sellainen kuntoakasvattava-malli ruohonleikkuuta varten)...joten taidan istua tässä päivän ja ajatella noita asioita uudelleen huomenna...
Mutta siitä ajoituksesta. Olen nimittäin tehnyt ensimmäiset kaupat. Myynyt ns. osaamistani. Lopputuloksena oli se, että myin itseni (hyi teitä kaksimieliset) puoleen hintaan ja joudun tekemään viikon työt 3päivän aikana. Pahinta jutussa oli kuitenkin se, että kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä (ihmeellistä kyllä, myös minä itse)...ja mikä siinä ajoituksessa sitten oli ihmeellistä. Olin minuuttia aikaisemmin laittanut puhelimen auki opetuksen jälkeen (istuin autossa parkkipaikalta lähdössä kun muistin että puhelin on edelleen äänettömällä) ja samalla hetkellä näplätessäni se soi...vastasin ja sain puhuttua itseni neuvotteluun...jälkeenpän kuulin, että jos en olisi vastannut heillä oli toinenkin taho jonne olisivat soittaneet...ja se minuutti jona muistin säätää äänet...muistin niukinnaukin että aijuu, koulusta saattavat soittaa...terkkaripäivä lapsilla nääs...laitetaanpa puhelimet auki...
Ja nyt on sitten ajoituksen kanssa pientä haastetta...sen puhelimessaeikiitos-työn puitteissa teen siis toista aika haastavaa hommaa (siihen liittyvissä puheluissa olen erittäin toivottu henkilö, joten se puoli tällä kertaa ehkä kivointa) ja samalla sitten sitä mun mielipuuhaa (kaikille jo kai selvinnyt, että kyse on opettamisesta) muutama viikkotunti. Hikiä puskee kun ajattelee, mutta sovellan mun kasvimaa-filosofiaa kai sitten siihenkin: mennään kelien mukaan, tehään mitä keritään, ei fuskata sillä siitä ei hyvä seuraa ja naatiskellaan aina kun voidaan...eiköhän se tästä. Nyt täytyy mennä, ennenkuin tuo syksy tappaa kasvien lisäksi intonikin.
ps. sain sen kortin kolopalloon. Uskomatonta kyllä, sen jälkeen peli on ns. kulkenut.
pps. jaoin kunnallisvaaleihin liittyvää matskua postilaatikkoihin kylälläni ja pelkäsin koko ajan että joku näkee. Ei siinä mitään että minä siellä epäekologisesti autolla sitä teen vaan assistenttinani oli 9-vuotias pikkublondi, jonka oli ihan PAKKO saada luukuttaa kaikki esitteet kun se oli niin KIVAA (siellä taas joku miettinyt että voi lapsiraukkaa kun aivopestään jo noin nuorena ja kattokaa nyt, eukko istuu autossa ja laittaa lapsen töihin). Niittaus tuli urakan lopussa: "äiti, kuule, voitasko ottaa huomenna uusiksi, tai käydäänkö viemässä kylällekin...mustakin tulee isona tällanen..." (millainen? Nainen, joka istuu autossa ja miettii että kieltääkö lasta tekemästä vaiko eikö, miettii, että pitäisikö puhua vähän tarkemmin näistä jutuista, onko tämä sama asia kuin seksivalistus että siitä puhutaan tietyssä iässä, pitäisikö jättää puhumatta....jne.)
