Ensimmäinen viikko takana. Kuten kommenteista voi lukea, puhelimessa on oltu...sen lisäksi autossa, palaverissa, luokan edessä, tietokoneella ja kopiokoneen edessä (välillä myös takana).
Ensimmäisenä työpäivänä eli siellä kopiokoneentakanakykkimässä/luokanedessä istumassa -paikassa en saanut a) ovea auki (info antoi väärän päivä-avaimen käyttööni) b) kopiokonetta toimimaan (sylttäsi kaiken paperin ja tallensi lipareet sisuksiinsa) c) luokan printteriä toimimaan (siitä puuttui oikeasti OSA eli PALANEN). Sain myös ilahtuneita katseita, virnistyksiä ja kannustushuutoja, kun tepastelin atk-tuen kera käytävää pitkin kohti sylttytehdasta...seuraavia kommentteja tarttui korviini:
- Oliko sulla EKA päivä tänään? Siis ehditkö vielä aloittaa kun pitää....
-AISINÄ, juu kuule me tullaan justiinsa, elä vaan koske mihinkään nyt...hekohek.
-Kello on kymmenen yli ja sulla on jo tukipalvelut käytössä...
-OI, olisit sanonut että tulet tänään, olisin tullut jo aamu seitsemältä päivystämään (ihan tosi!!!)
-Ai mitenniin ei käy? Voinko tulla avamaan sulle oven juuri sillä avaimella...heh heh...ohops, mikässiinä nyt on...
-AAAA-AA tästähän puuttuu osa!
No jokatapauksessa hauskaa. Se toinen (jossa korvaani sanotaan ei, useammin kuin ehdin kiitosta ja hauskaa päivänjatkoa- kiekumaan) paikka pitää sitten muuten jalat maantasalla...siis tekniikka pelaa ja olo on suhteellisen...tekninen ja business-henkinen (kopsuttelua, maiskuttelua=tuumailua, kynän heiluttelua, muistilappuja, kahvimoteja, hillittyjä hymyjä, normaaliääneen nauramista, johtojen selvittelyä jne.) niin puhelut pitävät olon varsin...nöyränä.
No yritän relata ja pelata...sain jonkinasteisen hepulin, kun varsin tehokkaiden tyrmäyspakkien jälkeen oma kännyni soi ja vastasin ajattelematta automaattisesti...siellä alkoi sellainen "...paapatipaapatisipulix, poika laittaa nyt sulle menaiset ja paapatipaapati, laitetaan se huippuedullisesti, paapatipaapati!" nauroin, hihkuin ja läähätin...työkaveri komppasi vieressä ja huohotti: "ota oppia kuule tuosta"...minä voihkin ja nauroin ja huomasin puhelun lopussa tilanneeni puoleksi vuodeksi MeNaiset -lehden TOSI edullisesti, ja poikakin aikoi tulla kaveriksi soppaa keitteleen jos joutuisin soppajonoon laskun takia...puhelun lopussa sain naurun (ja kai itkunkin) seasta vikistyä kysymyksen että tuleeko se poika ensimmäisen numeron mukana....langan toisessa päässä oli aika hiljaista....
