Meillä oli eilen siskokulta miehensä kanssa kylässä. Sen lisäksi että stetarilla kuulostelin "kalan" liikkeitä ja sydänääniä, nauroin siskoni jutuille. Koulusta, lapsista, kavereista ja elämästä.

Aamulla heräsin suu virneessä ja muistin heti yhden inhan jutun siskoni sijaisuralta...hän on ollut sijaisena sellaisella koululla, jossa työskentelee opettajana minun koulukaverini. (Muistin senkin aamulla, että nauroin pitkät naurut aikoinani kun kuulin, että kyseinen tyyppi oli päässyt OKL:llään, en sille että oli valinnut sellaisen uran, ei, vaan sille, että jetsas siellä tulee olemaan ihmisillä hupia koulutusjärjestelmässä ja sitten nauroin sille, että kuinka lapset sitten rakastavatkaan sitä älykääpiötä koulumaailmassa). Ja juuri niinhän siinä on käynyt. Kaikenikäiset lapset syövät hänen kädestään. Eilen kuulin sitten pari riemastuttavaa otettaa koulukaverini liikunnanopetuksesta. En voinut kuin hihkua...kauhein mielikuva tuli siitä kun kuulin, että lasten ehdoton suosikki on tunnin alussa lämppärit...(leikkivät formulakuskeja ja kiljuvat ja huutavat samalla kun juoksevat salissa ympyrää).

Yöllä nauraessa on vaan se paha puoli, että aamulla ei aina muista että mille ihmeelle sitä oikein nauroi ja jos muistaa niin ihmettelee sitä, mikä siinä oikein nauratti, itkeä olisi ehkä pitänyt ennemmin...no nyt ei naurata enää. Keittiö on kuin sikolätti, kuopus kaatoi maitoa rapeiden pekonien päälle, keskimmäinen sai intoksen aikaan (aiheena taisi olla se, saako barbi-leikkejä leikkiä aulassa vai eikö) toiseksi vanhimman kanssa jne. Päätin piristää itseäni. Istun nyt tässä koneella kunnes takalisto puutuu ja siihen menee muuten aikaa! Laitoin tyynyn pehmusteeksi ennenkuin aloitin. Riemukasta loppiaista sinne ruudun toiselle puolelle.