Tässä vastaus Susikairan haasteeseen (yritän pitäytyä niissä viidessä) kertoa viidestä riippuvuussuhteestani ja haastaa sitten seuraavat 5kertomaan niistä...
- kahvi, tietenkin. Aamulla, päivällä ja illalla, maidolla (ei rasvatonta), ei sokeria, kerma käy hätätapauksessa, isosta motista (ehhehhee terveisiä metsämiehille Savonlinnaan) ja KUUMANA.
- kengät, täydelliset, mieluiten piikkikorolla, mutta eritoten sellaiset jotka ei hierrä, ei purista, ei lonksu, ei natise, ei ärsytä. Kenkiä ei koskaan voi olla liikaa (tai no, Imelda oli siinä rajoilla), enkä koskaan, ikinä milloinkaan enää pidä liian isoja tai pieniä kenkiä. EN. Enkä käytä toisten kenkiä (minun kengät kyllä toisinaan lähtee siskokultien jaloissa lipettiin, mutta hamuan ne aina takaisin, paitsi yhdet saappaat lähti Alaskaan...)
- puhuminen. Saan sätkyn kun törmään asioihin, joita vaietaan, hyssytellään, pelätään...ja säännöllisesti saan "turpaan" kun otan asioita puheeksi, kyselen ja pyydän selityksiä...olen avoimen keskustelun kannalla. Huonokin keskustelu on parempi kuin ei keskustelua ollenkaan...mutta. On myös aikoja jolloin on hyvä olla hiljaa. On myös ihmisiä, joiden kohdalla vaikeneminen olisi kultaa...ja on ihmisiä, joiden hiljaisuus puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.
- oma aika. Tarvitsen sitä. Joka päivä edes pienen hetken, joka viikko edes illan pari jne. Tarvitsen myös tilan, lähinnä henkisen olotilan, jossa saan olla yksin, niin ettei kukaan tule sinne härppimään. Saatan jurottaa nurkassa viltin ja kirjan kanssa monta tuntia, en näe, kuule enkä tajua mitään ympärillä olevasta. Joskus jurotan ilman kirjaa (harmi vaan että unenlahjani ovat niin...vetävät, että ilman kirjaa yleensä kyllä nukahdan)...
- nyt tuli vaikea, en tiedä kummasta olisin enemmän riippuvainen, unestako vaiko ulkoilmasta...laitan tähän viidenneksi ne molemmat. Tarvitsen unta paaaaaaaaaaaaaaaaljon, tykkään nukkua aamulla, päivällä, illalla, ihan milloin vaan (aina yhtä kivaa)...rantustelen patjan ja tyynyjen ja puhtaiden lakanoiden kanssa, mutta metsässäkin saan nukuttua kun tarvis on. Ulkoilma on täällä maalla niin inanaa, että pitkien sisälläolojaksojen jälkeen se saattaa mennä ihan päähän (ja tulee sitten vähän hulluteltua)...joka päivä on P_A_K_K_O edes piipahtaa ulkona, vaikka ulkoportailla seisoskelemassa ja hengittelemässä, samalla voi vaikka silitellä kissoja. Tekee hyvää.
Ja nyt haastan 5lukijaa kirjoittelemaan addiktioita...tuskin maltan odottaa ;D...barbie, Pekkaope, mayakar, Helena ja sinä, joka muuten vaan haluaisit kirjoitella. Antaa mennä.
***********************
Mitä? Onko minut hyljätty? Onko teillä kiire? Miksi ei yhtään addiktia oo tullut!!!??? Pitääkö tähän joku palkintosysteemi kehitellä???Mietin niitä palkintoja tässä odotellessa...
