Olen aina kuvitellut että elämä 36 vuotiaana olisi sellaista, että on järkeviä ajatuksia päässä (!!!), vaatteet asiallisesti päällä (!),  ei enää törmäilisi mihinkään, ei hölöttäisi epämääräisiä juttuja, ei tarvitsisi painiskella sellaisten asioiden kanssa, kuin että miksi pieruhuumori on parempaa kuin kakkahuumori jne. Siis että sitä vain kävisi töissä, sitten tekisi ruokaa, kyselisi lapsilta miten koulussa meni (lapset istua napottaisivat ruokapöydän ääressä [hiljaa]) ja sitten iltasella sivistyneesti keskustelisi ensin vaikka naapurin kanssa, sitten ehkä hieman taputtelisi alfaurosta ja heräisi aamulla taas uuteen seesteiseen aikuiseen päivään.

Ehkä. Ehkä joillakin 36-vuotiailla on. Pyydän, anon, vaikerran, kertokaa, miten te sen teette. Sillä. Pelkään pahoin. Olen kasvattamassa omia, teini-ikää lähenteleviä tyttölapsia sekä mammanpoikaa pelottavan samantyyppiseen älyttömyyteen mihin olen saattanut itseni. Siis sellaisen pseudoelämään, jossa tapahtuu kaikkea liikaa, yhtäaikaa, hirveällä volyymillä jne. Ja mikään asia ei mene silleen tyylikkäästi, tai pienesti. Tai hiljaa. HELP! Toisaalta, on tämä välillä ihan hauskaa. Aion jakaa kanssanne päivän nauruni:

Tulin töistä (hieman aikaisemmin kuin tavallista). Hopeanuoleni oli muuttunut viimeisten viikkojen aikana mutarusinaksi, joten ennen klo 17 kokousta ajattelin pestähuitaista sen...ajatuksena jees, käytännössä tarkoitti sitä, että juoksentelin tunnin sisällä perunat kiehumaan, pesin mutaläjästä kuorituvan auton 4ämpärillisellä (en jaksanut enempää juoksuttaa/juoksennella sisältä pihalle), latasin pyykkikoneen, tein älyhyvän jauhelihakastikkeen, latasin tiskikoneen ja tietokoneen tyrkylle että joka kerkeää kytkee piuhat (HURRAA NORMIELÄMÄ, tervakolle tiedoksi huoltorapotissa luki näin: huoltoon tullessa ei anna kuvaa. Näytönohjain vioittunut, vaihdettu. Ei käynnistä [hahh ahhaha]. Serial ata piuha irti emolta [ehhehhhehhhe]. Kiinnitetty [jeh]. Laite testattu. Ok [todellakin!!!]. [Hakasulkeet minun repliikkejä...]

Ainniin. Tulin siis töistä. Ja kuulin kahden vanhimman tyttäreni nauravan kolmen kaverinsa kanssa sellaista, 12/13-vuotiaiden tyttölasten ihhihhhhiii-naurua. Olivat soitelleet kimpassa yhden pilapuhelun. 12-vuotiaalle pahaa-aavistamattomalle ja tyttöjen suosikkipojalle...puhelu oli mennyt jokseenkin näin:

- *cuteboy*

- (lässyttävällä ja änisevällä äänellä): Täs ois Netta järvinen Miss Mixist hyvää päivää.

- ...ivää...(hiljaisuus)

- Meil ois nyt sellainen erikoistarjous, et jos tilaat lehden vuodex ni saat liittymislahjax Alldays kuukautiskupin, neljä tampoonii ja intiimipyyhkeen, kiinnostaisko?

- EI! (puhelin suljettiin)

- ääähhääähhhhiiighhhihihihihhhhhihäääähhäääää -apuaa

Pahinta tässä jutussa on etten voi lopettaa nauramista. En voi. Ähhääähäähhhääääihhhihihaahhhhhhhhaaa. Apua! Help!