Toisinaan, siis vain onneksi toisinaan, haaveilen eläväni sellaisessa ajassa, jossa riipuvaisuuteni tekniikkaan olisi enemmän omasta suorituskyvystä kiinni...On näet niin että jostakin kuiden asennosta johtuen, kaikki tekniikkaan hiukankin viitahtava on minua vastaan. Ja nyt en siis puhu pelkästään kopiokoneista (viime viikolla työnsi yhden sellaisen sisään pääni ja kaivoin valtavan paperimössön ulos sieltä sisuksista, johon hiukan huolestunut toimintojani sivusta seurannut henkilö tiedusteli, etteikö olisi TURVALLISEMPAA pyytää jokin TEKNINEN henkilö paikalle (MIKSI? Minähän sain koneen pelaamaa, mitä siitä jos se näytti välillä VAARALLISELLE!!!)...no, tämä oli nyt alkusoittoa. SILLLÄ.

Maasturi on sammahtanut (ilman mitään järkevää syytä) kaksi kertaa niin, etten ole päässyt liikkeelle, toisella kertaa olin korkkareissa minuuttiaikataululla lähdössä, kun se lotja mökötti omalla kotipihalla, ei änähtänytkään (se niistä aikatauluista). Toisella kertaa olin sipsuttelemassa freshinä ja onnessani kuntosalilta (tukka märkänä) autoon ja perunan kuvat silmissä, kun nälkä hiukoi, niin startatessa ei mitään, muutama WOUWOU vaimeasti konepellin alta ja se oli siinä. MIKSI MINÄ???MIKSI ALFAUROS EI JÄÄ KOSKAAN TIEN PÄÄLLE???

Ja lisää pikkukivaa. Olen aika pahasti koukussa tähän kirjoitteluun ja kyllä- ihmisiin jotka vaivautuvat kommentoimaan tänne. Olenkin siis ERITTÄIN ÄKÄMYSTYNYT kun kotikone otti ja kuoli (ja joku kehtas vielä kysyä että milläkäs sivuilla se pikku rouva on mahtanut seikkailla, ettei vaan ole pikku viirus päässyt koneeseen...) No, a) en ole erityisen pieni, n. 175cm, huonona päivänä 174,5...  b) jos oli joku virus niin olipahan ainakin kunnon laaki, olivat huollossa vaihtaneet emolevyn ja kiintolevyn...niin siis olivat. Kone nimittäin KÄVI VISIITILLÄ (narskuttelen vieläkin hampaita) ja onneni kukkuloilla sitä torstaina kytkin piuhoihin, johtoihin ja silleen, ja mitä se kehtaa herjata: SYSTEM BOOT F....en sano sitä, en sano. Ja sinne meni uudestaan...älkää kysykö miksi olen niin älyvapaan tilanteen vanki, että KONE MENEE POSTILLA PÄÄKAUPUNKIIN ASTI (kun puoli Suomea on pulollaan it-alan ihmisiä, jotka osaisivat sen korjata ja olisivat n.600km lähempänä).

Se etu tästä huoltorallista on ollut että postin jakelukeskuksen herrasmiehet ovat tulleet tutuksi ja siellä ei kukaan pikkurouvittele minua :D ihan oikeaa empatiaakin on ollut havaittavissa (kipitin heti itse hiekoittamaan RAMPIN, kun sää on täällä lämmennyt lähes vesikeleille, pääsee postipoikakin meidän lootalta liikeelle...)

Tällasta. Että mitenkö koneella nyt. Firman konetta "lainaan" ihan pikkasen..Helpottaa. Tosin armoton happovaiva. Jaloissa. Toisin kuin muut järkevät äidit en malta seisoskella rinteen juurella vaan on pakko päästä mukaan. Ja tulin taas siihen tulokseen, että kyllä se hiihtäminen on kuitenkin vielä paljon kivempaa. Ja hyödyllisempää. Ja halvempaa. Eli. Ladulle, nyt.

Hiihtimisiä!!!Sinnekin!