Kävin tänään vaihteeksi salilla, koskapa ei ole pitkään aikaan jumppaututtanut niin jätin sen taaskin väliin ja menin vaan nosteleen puntteja ja väänteleen koneita...se on oikein mielenkiintosta, olen nähnyt siellä vaikka ja mitä, kuullut kaikenlaista ja mikä parasta, nauranut aika monta kertaa -milloin millekin.

Tänään ei ollut päivännauru-osastolta mitään siellä, mutta sellaiset HYVÄT FIBAT sain, kaikinpuolin. Sattui nimittäin niin, että tiirailin kauan yhtä raamikasta miestä peilin kautta ja tulin siihen tulokseen että se on vanha koulukaverini. Siis sellainen, joka saa hymyn huuleen ja silmään pilkkeen. Kylläpä vaan. Sain samanlaista tiirailua takaisin, mutta oottelin rauhassa, että lähtiessä kysyn onko kyseessä se, ketä ajattelen (nojoo, myönnetään, jätin pelivaraa myös siihen, että jos ei olekaan niin voin nopsaan poistua takavasemmalle ja pukkariin). Mieleeni ei kyllä tullut että hehkeämmänkin näköisenä voisi niinkin alfaisaa urosta jututtaa kuin satuin tekemään, olisipa tuttu tai ei. Ja olihan se, tietysti, tuttu siis. Mitä lähemmäs pääsin sen paremmin näin, että on se vaan niin merkillisen epäreilua, että miehet eivät rupsahda vanhetessaan. Plääh. Hikeä valuvana, puuskuttaen ja hiukset silmillä siinä sitten hihittelin, kun kuulin että toinen oli ollut Thaimaassa kolme vuotta (selitti rusketuksen) ja oli ollut siellä sukelluksen opettajana (selitti sen lopun) ja oli edelleen yhtä leppoisan mukava herramies kuin aina. Lyhyen rupattelun jälkeen toivottelin hyvät treenit ja SITTEN sain ne fibat. Kolme nuorta tytteliä tuijotti minua kuin noita-akkaa...ja sitten hokasin. Olin puhutellut salin upeinta urosta. Jeah. Onneksi eivät tienneet että olin samaisen uroksen oksennuksen siivonnut luokkaretkellä 9.luokalla bussin takaosassa, kun muut kiljuivat bussin edessä hyitä...mutta ne noitakatseet selässä tepastelin arvokkaasti myhäillen pukkariin, jossa sain ANTIFIBAT.

Vieressäni (pukkarissa) käytiin KOVAÄÄNISTÄ keskustelua 3kk Vietnamin matkasta ja siitä että ensi viikolla ollaan lähdössä 5vrk matkalla BUDABESTIIN (ääni kohosi siinä vaiheessa aika korkealle, meinasin sanoa, että juu-u kaikki kuulivat ihan varmasti) ja sitten mietittiin kun tulee niin paljon matkustelua jne. En myönnä olevani kateellinen mutta onko pakko HUUTAA?

Ja ne päivän naurut: toiseksi vanhimmainen oli piilottanut huoneeseensa rahaa, äimisteli ja selitteli isoon ääneen keskimmäiselle että jossakin on rahaa siellä hänen huoneessaan...ja kyllä, jos vaan ne löytää niin varmasti saa...kertomatta, että oli asentanut puhelimen videokuvaamaan piilokamerana tapahtumia huoneessa. Tuloksena on 36minuuttia touhukasta pengontaa kun keskimmäinen luulee ettei kukaan näe, minun kovaääninen nauru taustalla, sekä nuorimmaisen pyllistelyä, kun tarkistelee keskimmäisen jäljiltä sängyn alustaa...36minuuttia. Kannattaiskohan leikata pikkasen??? Niin, ja olihan siinä se rahojen löytyminenkin. Ehheh. Kannatti ostaa lapselle muistikortti puhelimeen, tulee kaikkea hyödyllistä sillä.