No niin. Koskapa en ole hirveemmin vieraskorea, niin laitetaan sitten näkösälle takapihan "vaiheessa" olevaa puutarhaa...

...ja kyllä, näette aivan oikein...

- kaikki valkoiset törröttävät on juolan juuria, niitä piisaa

- ei, en käytä myrkkyjä, sormia vaan (niitäkin välillä laiskasti)

- kyllä, etualalla rötköttävät marjapensaat kaipaavat a) leikkausta b) tukea (kuvan ulkopuolella niitä on PALJON lisää, tuella ja ilman, leikattuna ja ei)...kuhan tässä kerkiää (olisi myös muutama kymmenen metriä tukkosta joenpenkkaa siistittävänä...oksimista, puiden kaatoa, lahonneiden raahaamista jne. 5vuotta siirretty, ei löydy enää tekosyitä, pakko oli aloittaa).

- mutkitteleva vaalea juovakuvio on merkkausta ja samalla yritystä katteesta (juolaa estämään), ei tule estämään mitenkään juolan vihannointia mutta merkkaa hyvin penkin paikan.

- ja kyllä, pakko oli ostaa orvokkeja, toivotaan nyt sellasta "lussakeliä" etteivät raukat palellu.

Ja siitä puutarhapläjäyksestä:

1. Urakka aloitettiin viheliäisellä remontilla (olin köökissä, kuulin mutinat) kun möyhijän käynnistysnaru katkesi ja "pienen rempan" jälkeen alfauros sai puolet kasvimaasta käännettyä narun retkottaessa ulkona....(vaati kuulemma uuden rempan jos koneen sammutti...)

2. Irrottelin kynnet valkosipuleista ja pistin alfauroksen talikkohommiin. Aiempina vuosina olen kykkinyt kasvimaalla näihin aikoihin tietokonekonsulttini kanssa, mutta ilmeisesti konsultin kevätkiireet muilla tahoilla olivat niin polttavia, että minun täytyi tyytyä alfauroksen äreään murahteluun, mutinaan ja sikarinsavuun (saunan takaa kävi hirmuinen pöhinä, kun touhu ei ilmeisestikään ollut riittävän alfaisaa).

3. Möyhin itse loput maasta, nakkelin noin promillen tuhannesosan juolanjuuria pois penkistä ja taputtelin kaverit (valkosipulin kynnet) mullan alle piiloon.

4. Sitten seurasi homman hauskin osuus. Hirmuinen pöllyyttäminen (ei pölyttäminen)....ensin tuhkaa (josta piti nyppiä naulat pois, tullut näköjään polteltua pirtin uunissa muutakin kuin koivuhalkoa) huishais ja sitten sitä sahanpurua...nyt satoi vettä niin se vähän littaantui paremmin sinne merkiksi (ei siis katteeksi kun se TODELLAKIN on toiveajattelua). Viime vuonna kävi huonommin, kovan tuulen takia naapurin pihalla oli enemmän sahanpurua kun kasvimaallani, harmitti vielä syksylläkin, kun vaivalla sitä purua kerään aina pilkekoneen alta, pussitan ja säilön talven...

**********

Ainiin. Korjattiin me kasvihuoneen rikkimenneet lasitkin. Ostin kennomuovia (kovaa ja kevyttä, ja suodattaa vähän valoa) lasilevyjen tilalle, eivät mene niin helposti rikki. Nyt kun malttais ootella kelin lämpenemistä...