näin kevättouhujen parissa...yritän häärätä vähän joka suunnassa, ensin töissä, sitten vähän politiikkaa, sitten köökiheiluntaa, ikkunanpesua ja sitten pihalle...samalla kuulostelen ääniä pellolta, traktorit jyrräävät, kuovi huutaa, peräkärryt paukkuvat...kaikki kynnelle kykenevät ovat pellolla ja töissä...on lämmin, ei tuule ja odotettavissa sadetta...kiirettä puskee...tämä on niin mahtava vuodenaika täällä pellonpientareella etten oikein tiedä onko tälle vertaa...tai no on, joka vuodenaika kerrallaan mutta nyt tuntuu vaan niin niin hyvälle. Valo, lämpö, elämä, vihreä!

Pikkasen tässä mietityttää, kun olen lähdössä tättärän kanssa reissuun. Tättärä on minun ihana ystävä, jonka kanssa ei tylsää hetkeä ole. Ei vaikka hiljaa sohvalla istuisi. No, pienen budjetin reissua kun ajattelimme tehdä (ihan vaan rentoutus-mielessä: lapset mummulaan, alfaurokset töihin ja menoksi) niin sehän tarkoittaa autolla ajamista...itse. Rehvakkaasti lupasin ajaa kaupunkiajelut siellä Hesassa ja nyt sitten melkein on jänö pöksyssä...pari kertaa olen omatoimisesti siellä ajellut, mutta takapenkillä on silloin ollut kokemusta ja ajotietämystä omaavia naisihmisiä, nyt on takapenkki tyhjä ja tättärä ei aikoinut ajaa...(uih, toivottavasti hän ei lue tätä blogia ennenkuin palaamme reissusta ) :D

Mutta eiköhän siellä pärjää, Pamela ois hyvä, muttakun ei ole, ei Perttiäkään, joten pitänee tyytyä näppituntumaan ja maalaisjärkeen, (eivät ole kuulemma kovin kovassa huudossa siellä etelässä päin...) Täältä tullaan stadi, hotellin lakanat ja kaupunkiliikenne!