Olen tainnut joskus mainita, etten kuulu niihin maan hiljaisiin. Siis missään sanan varsinaisessa merkityksessä, enkä todellakaan ole siitä ylpeä. Vaivoihini kuuluu isoon ääneen nauraminen, puhua pälpättäminen ja toisinaan (lasten mielestä alituiseen) isoon äneen ohjeistaminen kotosalla.
Yksi päivä määyin isoon ääneen pyykkinarulla; ohjeistin pihalla vellovaa laumaa siivoamaan portaita, keräämään kamppeensa, kasaamaan rojuja ja viemään roskia pois...mekastaessani (ja kieltämättä aika negatiivisilla kierroksilla) kävi jossakin välissä naapurin ukkokin kysymässä että, mitä piti laittakaan ja minne...juu, no keskimmäistä otti se minun mekastaminen niin pattiin, että sanoi kesäloman menevän tyystin pihalle, kun on sellainen mölyapina päivää pilaamassa meidän köökissä. Katuvaisena lupasinkin sitten että vietän seuraavan päivän raivovapaana...löimme kättä päälle ja sain puhuttua kuopuksen mukaan yritykseen. Joten eilen sitten vietimme RV-päivän, kohtuullisen menestyksellä: aina kun möly oli juuri tulossa niin joku hoki vieressä RVRVRVRV...(tuli mieleen Jack ja guusfraba :) ) Tänään meni jo ihan tyylikkäästi ilman hokemisia, toinen RV päivä heti perään. Tulee enkkari jos huomennakin pärjäillään...
**************
ps. Salilla sattui hauska juttu. Juttelin yhden vakikävijän kanssa, ja vastasin miten menee kysymykseen että vähän huonosti kun tuntuu aika vetämättömälle ja heikolle sairastelun jälkeen olo, ei oikein jaksaisi tehdä mitään...niin sain siihen ihan totisella naamalla arvelun, että josko oisit reenannut liikaa ja ylikuntoa pukkaa...!!! Olen selvinnyt jo naurustani ja sain juttukaverin uskomaan, ettei SITÄ pelkoa ainakaan ole!
pps. kasvimaalla on aivan törkyisen (!) työläs urakka...äitimuori oli avuliaana käynyt siellä pari penkkiä penkomassa ja oli suositellut sen jälkeen rounduppia ja välivuotta ens kesäksi .
ppps. En edes harkitse rounduppia.
