Heräsin aamulla puhelimen piippaukseen. Näin että viesti tuli rakkaalta ystävältä. Luettuani viestin en voinut oikein puhua, ajatella tai tehdä mitään.

Ystävääni ja hänen perhettään kohdannut onnettomuus on pyörinyt koko päivän mielessäni.

Vaikka kuinka kurkottelen en pysty auttamaan. Vaikka kuinka ajattelen, rakastan ja rukoilen, se ei helpota heitä. Vaikka itkisin silmät päästäni, se ei muuta asiaa miksikään.

Se on ihmeellistä, että ystävän suru tuntuu omassa sydämessä.