Kotona. Pussasin kotiportaita matkan jälkeen. (Pussailen tätä nykyä aika paljon tavaroita ja esineitä, ehkä olen saanut vaikutteita, tai sitten lähestyvä keski-ikä tuo tunnereaktiot pintaan...???)

Täytin  eilen (tai siis kellon käydessä jo aamua, toissapäivänä) 37v. Älyttömintä on että huumorini on jäänyt sinne alle kouluikäisen POIKAlapsen tasolle, suorapuheisuuteni johonkin n. 8-vuotiaan tyttölapsen tasolle ja itsekritiikkini sinne jonnekin 17v hujakoille...koheltamiseni n. 13v tasolle ja ruokamieltymykseni jonnekin välille 6-18v (sain silloin paljon mummon tekemää ruokaa). Eli. Sanoisin niin, että kroppani vanhenee, mieli ei ihan pysy perässä. Tosin se ei haittaa, tulee vähemmän pönötettyä virallisissa tilaisuuksissa (pönötin vakavammin 17-vuotiaana, josta kyllä kuulin koulussa, mutta kestin kommentit, jo silloin) ja tulee tapeltua vähemmän murrosikäisten kanssa kun totean itseni säännöllisesti typerämmäksi kuin he.

Kotona on ihanaa. VAIKKA SE RAKKI TULI TÄNÄÄN. Siitäkin huolimatta on ihanaa olla kotona, juoda vettä muualta kuin pullosta, ottaa kaapista ruokaa ilman että tarvii joka suupala maksaa erikseen, laskea lapset vain kerran päivässä (illalla). Mutta se koira. Ärsyttävä elukka: puree ja helhuaa, jyrsii ja läähättää. Yritti nuolla minua (YÄK, HYI, ÄÄÄÄHH) ja sai kissat raivon partaalle. Ajattelin vain, että: "Hyvä kissat, juuri noin, noin sitä pitää näyttää koiralle missä kaappi seisoo"...toivottavasti alfauros ei lue juuri tätä kirjoitusta. Mutta en voi mitään sille, että nyppii sekin, että se (alfauros) on niin ONNELLINEN. Siitä tuhannen koirasta. Ihan sietämättömän ärsyttävää, melkein yhtä ärsyttävää, kun se, että mulle voivotellaan siitä, ettei MILLÄÄN jaksaisi lähteä ulkomaille reissuun. HAU HAU. Ottaa pattiin. Nytkin siellä nukutaan KOIRAN kanssa pirtissä, ihan silleen söpösti koira ja mies, voihan HAU HAU!

Mutta siitä reissusta. Turussa bongattiin keskiaika-markkinat ja linna, Kolmårdenissa kirahvit, leijonta, karhut sudet, delfiinit, apinat ja muut mahtavat otukset...(tykkään kissojen lisäksi muistakin eläimistä, kunhan niitä ei tarvitse vain hoitaa itse, eikä silitellä). Nukuttiin Norrköpingissä ja IHMETTELEN syvästi sitä, että Miika Nousiainen Vadelmavenepakolaisessa määritteli kaupungin ROMANTTISEKSI. Uimarantakin oli likainen, hyhhyh.

Södertäljessä oli taas vuorossa luxus yö, plus ihana päivä moikkailla sukulaisia ja käydä uimassa. Laivamatkoista oli jo viisastuttu niin, että ruokaa ei jäänyt enää paljon syömättä (ostetaan puolet siitä mitä kotioloissa menisi, perheessä kun on useampi kuin yksi vatsalla jännittäjä...)

Palatessa porhalettiin kotia (ja koiraa) kohti yhdellä pysäyksellä ja yhdellä tankkauspysähdyksellä. Ja huomattiin kotona, että Killi oli vaihteeksi vetäissyt herneen nenään siitä etten ole kotona ja oli ollut karkuteillä koko viikon (viimeksi oli sen Brysselin matkan pois ja silloin ehdin jo itkaistakin). Killi tuli illalla mutta nyt pelkään että sillä on uusi herne (koira) nenässä eikä taas tule tänne kun on tuo uusi asukas pirtissä (en minäkään tulisi).

En siis saanut evakkopaikkaa, joten lymyilen täällä talomme perähuoneissa (ovet kiinni: SE KOIRA EI TULE TÄNNE)...miksikähän lapsukaiset nauravat minulle? En ymmärrä....(huutelen välillä oven läpi, että rullatkaa matot, nyt haisee koiranpissa, menkää pyyhkimään ja joihin saan vastauksen ettei koiranpissa haise oven läpi jne.)

***********

ps. se niisk siitä, että ystäväkallis lähtee huomen aamulla takaisin ausseihin ja ei nähdä ennenkuin huhtikuussa, jos hyvin käy ja pääsen käymään siellä hänen väitöksessään, niiisk. Onneksi on skype.