Sain tänään puhelun, jossa vaadittiin kyläkokouksen järjestämistä. Puhelun aikana kuulin myös että minulle ollaan vihaisia kylällä ja että ihmiset ovat ylipäätään vihaisia kylällämme (kyläkoulu on huonokuntoinen ja lakkauttamisuhan alla, n. 8km päähän on tulossa uusi suurkoulu, johon kaavaillaan kyläkoulumme oppilaita, kyläkoulun viereen on rakennettu uudehko asuinalue, josta riittäisi ihan mukavasti oppilaita kouluun. Valtuustossa äänestettiin kesäloman aluksi, että kyläkouluille tehdään kuntotarkastukset ja tarkastusten perusteella tehdään päätökset koulujen kohtalosta).

No. Ensin sovin sihteerin kanssa (olen siis kyläyhdistyksemme pj vielä 1,5 vuotta, sitten vaihtuu, onneksi) kokouksen ensi viikon keskiviikoksi. Soitin paikallislehteen ilmoituksen ja päätin vielä kertaalleen ilmaista näin bittiavaruudessakin kantani kyläkouluihin ja muihinkin asioihin, jos se nyt jollakin on jäänyt epäselväksi. Ihmettelen kyllä jos on jäänyt, kun en ole linjastani poikennut vielä kertaakaan.

- Olen AINA pienen ihmisen, pienen yksikön ja pienimuotoisen toiminnan puolesta.

- Olen AINA heikomman puolella, jos kyseessä on avuntarve ja tarkoitus hyvä.

- Kannatan lähiruokaa, kotimaista ja mahdollisimman puhdasta ruokaa. Luomua ei kaikille riitä, mutta kotimaisuuskin on jo ok.

- Olen valmis taistelemaan lähipalveluiden puolesta. Olen valmis myös näkemään itse vaivaa, että ne säilyisivät. Miten, aika näyttää.

- Olen itsenäisen kotikuntamme puolella, olen pitänyt siitä (itsenäisyydestä) lukuisia puheenvuoroja ja äänestänytkin asian puolesta.

- Olen kyläkoulujen säilyttämisen puolesta. Olen pitänyt lukuisia puheenvuoroja ja äänestänytkin asian puolesta. En kuitenkaan halua, että esim. oman kylämme koulu säilytetään jos siitä löytyy hometta vaan se on remontoitava ja kunnostettava asianmukaiseksi.

- En ajattele isäni (valtuuston pj) enkä äitini (ison koulun rehtori kunnassamme) aivoilla ja osaan olla myös eri mieltä heidän kanssaan -asioista. On valitettavaa, että joidenkin mielestä 37-vuotias on vielä sen ja sen tyttö, joten eihän se voi sitä eikä tätä. Kukaan ei uskalla tulla sanomaan suoraan vaikka olisin enemmän kuin halukas kertomaan omia ajatuksiani kyynikoille.

- En taistele tuulimyllyjä vastaan. Jos on vastassa iso paha ja pieni hyvä, niin yritän saada pahasta pienemmän ja hyvästä isomman.

- Tykkään kompromisseista mutta hyväksyn senkin että se ei aina ole mahdollista.

- En harrasta selän takana vehkeilyä enkä pelaamista, en edes silloin kun jonkun mielestä pitäisi. Olen valmis pesemään paskapyykin naamatusten. Ja tällä luonteella voitte uskoa, kaikennäköistä on pyykätty. Ensi viikolla lisää, kaiketi.

- Ja mikä tärkeintä, tykkään ihmisistä. Kyynikoista etenkin. Tykkään olla erimieltä asioista ja keskustella, mutta olen Keltikangas-Järvisen kanssa 100% samaa mieltä, että pelkkä keskustelu ei auta, ei kasvatuksessa eikä missään muussakaan, tarvitaan ratkaisuja ja malleja, joihin keskusteluilla ja kasvatuksella pyritään.

- Elämä on ihmisen parasta aikaa.