Huonosti nukutun yön jälkeen kohtasin muutamia käytännön vastuksia (yksikseni) ja sain kuppini täyteen iltapäivällä. Siihen ei auttanut muu kuin soittaa puhelu siskokullalle:

- minä täällä

- no mitä (siskokulta)

- mua otta päähän %&%&¤%&%¤&

- yhyhmh mikä

- no se %&%¤%&%¤ ja &%¤%&%¤ ja se &%&¤%&

- ahaa, yhymmitä sitten

- no &%&%¤&%¤ ja /&%/&%¤# &%¤%¤&%

- joko helpottaa

- joo, oon menossa kokoukseen ja ajattelin päästellä enempiä ettei siellä tartte...

- NO SE OISKIN MIELENKIINTOISTA NÄHDÄ KUN PÄÄSTELISIT

(Tässä vaiheessa jo nauratti. Kokous meni hyvin. Käytin vain kerran paska-sanaa.)

Toinen siskokulta oli kokouksen aikana käynyt poimimassa mehumaijallisen mustaherukoita ja laittanut sen pöhisemään. Meinasin itkeä kun se oli niin mukava yllätys. On kaksi iltaa mennyt muiden ihmisten asioita ja murheita hoitaessa ja koko ajan huolettaa etten ehdi saada marjoja ja kasvimaan anteja talteen niin nopeasti kuin pensaat ja pelto syytävät.

Illan tiimassa soitin myös toisen puhelun siskokullalle. Olin käynyt sairaalassa, hoitanut yhden kokouksen, käynyt tervehtimässä surevaa ja terapoinut ystävää. Väsymyksestä niiskuttaen sanoin siskokullalle, että "rankkaa tämä kuninkaallisena olo". Ja sitten naurettiin. EIKÄ KUKAAN MUU ole ymmärtänyt kommenttiani, kun joskus aikaisemmin olen sen vastaavan päivän jälkeen tokaissut. Itkettää ja naurattaa vieläkin. Ehkä joskus kasvan ulos Diana-syndroomasta.

Marjamehun huuruinen tervehdys kaikille käsidesin käyttäjille.