No niin. Sain koneen ja yhteydet pelaamaan, kellokaan ei ole vielä kymmentä...tulin siihen tulokseen että kesän jälkeen tuo aamupuuhastelu vaatinee pientä tarkistelua, ettei ihan joka aamu tartte
- pullottaa mehua
- viedä pyykkejä narulle
- kastella tomaatteja
- ruokkia kissaa
- tehdä eväitä
- juoda istuaalleen nautiskellen kahvia
- lääkitä lasta
- pakata salikamppeita
- lastata pyykkikonetta
- tiskata mehumaijaa
- käydä diplomaattista neuvottelua pelivuoroista
Että vois jatkossa suoriutua autonrattiin ihan vaan pukemalla päälle, siistimällä itsensä, hörppäämällä kahvia ja nakkaamalla laukut autoon. Saattas olla että ehtis työmaallekin ennen yhdeksää.
Mutta muuten tämä on autuutta ja onnea.
Ainiin. Eilen kävin golffaamassa, ja vaikka se ns. olekaan minun juttuni (vaan lähinnä miellyttävä tapa viettää aikaa ulkoilmassa alfauroksen kanssa) niin koin muutaman kerran jopa onnistumisen riemua ja ilon tunnetta. Vähän niinkuin koiran kanssa, enää en vihaa sitä. JA pari kertaa olen nauranut sille. Eilen viimeksi, kun keskimmäinen oli ladannut itselleen nurmikolle viltin, kirjan ja mehulasin jäineen ja oli poistunut paikalta hetkeksi hakemaan jääkaapista vesimelonia...minä yllätin koirasen latkimasta mehua, oli n. 3sekunnin aikana vetäissyt kuonoon lasillisen, jäineen päivineen.
**************************
Ja niin. Puutarhapläjäyksestä. Nostin viikonloppuna sipulit. Tuli isoja ja meheviä, ovat kuivamassa nyt pannuhuoneessa (pimeää). Joka päivä haen kasvimaalta kattilaan ja syötäväksi herneitä, kurkkuja, perunaa, sipulia (jätin syöntisipulit vielä maahan), tilliä, salaattia ja porkkanaa. Valkosipulit kukoistavat, ollut niille sopivan lämmin ja kostea kesä. Ne nostan vasta myöhällä syksyllä.
