Kuulostaa yksinkertaiselle: uintiressu soramontulle lasten ja koiran kanssa.

Käytännössä ihan haastavaa, sillä kaikennäköistä ehtii tapahtua vajaan tunnin aikana.

- koiran nostaminen autoon omaan "takapoksiin" saa sen villintymään. Meno ja paluumatkan ajaksi tarkoitettu puruluu on hotkaistu viidessä minuutissa, jonka jälkeen koira nousee tasaisin väliajoin läähättämään jonkun korvaan tai niskaan, peruutuspeilistä seuraan tilannetta ja ääntelen yhtä tasaisin väliajoin "alas" "ei saa" (muistui mieleen ajat, jolloin hoin 5 alle kouluikäiselle n. 115 kertaa yhden illan aikana "pissalle ja hampaanpesulle".)

- Montulla yritän saada koiran ymmärtämään, että hihna on oikein hyvä juttu, vaikka ei olekaan kyse yleisestä rannasta. Koira ei ymmärrä, jyrsii hihnaa ja piehtaroi rantaheinikossa.

- Lasken koko ajan silmät harittaen, että 5päätä on veden pinnalla, saan sätkyn joka kerta kun sukeltavat (jokainen sukeltaa useita kertoja, saan useita sätkyjä, vesi on RUSKEAA).

- Yritän uida itse. Päästyäni kahlaamaan vyötäröön asti kuopus huutaa ettei jaksa enää pitää koiraa. Ahaa. Ensi kerralla en yritä uida, päätän.

- Koira juoksee vahingossa (en ehtinyt väliin) toiseksi vanhimman puhtaan mekon päältä, jonka johdosta saan palautteen, palaute kestää paluumatkan ja hetkisen vielä kotosalla.

- yhdet uikkarit on unohtunut, kaksi pyyhettä on jäänyt portaille, kuopus vaihtaa rennosti uikkarit rantavedessä...

- Komennan tasaisin välein "EI SAA HUUTAA!" (ei mitään tehoa, sekunnin hiljaisuuden jälkeen metakka alkaa uudestaan)

- kuulen, että rantametsikössä on karhu, enkä edes oleta ettei se olisi totta. Ensi kerralla koira ei lähde mukaan.

- yritän viheltämällä, huutamalla, motkottomalla ja änisemällä saada lapset (ja koiran) takaisin autoon puolen tunnin riehakoinnin jälkeen, jonka johdosta kuulen palautetta seuraavaan uintikertaan asti "ettei koskaan saa rauhassa uida riittävän pitkään".

- Litimärkä koiran sotkee minut (nostan sen autoon) ja lapset kantavat kilon hiekkaa autoon.  (Kohta on hiekkaa yhden matkustajan painon verran auton lattialla, pitänee imuroida pikimmiten, syö muutenkin jo aivan riittävän paljon.)

- Pyykkinarulla on sekaisin puhtaat ja uintipyyhkeet, yritän nuuskuttelemalla saada selville, mikä menee kaappiin ja mikä eteiseen tyrkylle, että joku ottaisi mukaan seuraavalla uintikerralla (kukaan ei ota, äninästä huolimatta kaikilla on aina puhtaat pyyhkeet). Käytän ainoana pyyhettäni useamman kerran. Enkä edes ui.

Ja joku sanoi, että lasten kanssa puuhastelu rentouttaa! Sillä ei varmasti ollut koiraa. Eikä se käyny niitten kanssa uimassa.

Kotimatkalla tulin kuitenkin hyvälle tuulelle. Vanhalla myllytiellä kohtasin tällaisen näyn, hymyilyttää vieläkin! (ja mikä parasta autolastillinen mölyapinoitakin hiljeni!)

En ole pitkään aikaa nähnyt näin hienoja! Aivan ihana heinäpelto!