Syksy saa minut kaiken muun masennuksen ja ahdistuksen ja raatamisen ohella myös ikävöimään. Tänään on ollut sikamainen ikävä:

- Savonlinnaan, sieltä ihania, rakkaita, kultasia naapuriystäviä ja elämää...niisk

- Koulun penkille, saan hetkessä mieleeni ihanan tunteen uudelle tuoksuvista kirjoista, kynien rahinasta paperilla, lenkkareiden sitomisesta liikuntatunnilla...

- Ystävien luoksen...Joensuuhun, Siilinjärvelle, Helsinkiin, Kajaaniin, Tampereelle miks te ootte siellä ja minä täällä?

- Doulaa, joka on niin kaukana ettei jaksa edes ajatella,  miksi se Aussila on just niin kaukana???

- Isäpappaa (ja vähän äitimuoriakin), lilluvat rantahietikolla sikakaukana leit kaulassa! Tulkaa terveenä kotiin! ALOHA!

- Aurinkoa, ei sitäkään kohta näe...

- Siskokultaa, nielasko se Hesa sut?

- mun lampaita, jotka on ollu kuolleena 27vuotta...pökö ja pässi.

-  kissanpoikaa, joka on ollu kuolleena jo 30 vuotta, velipojat tappo...

- Lappiin, millon sinne taas pääsee???ehtii???kerkeää???

Lista on loputon, yhdestä ikävästä pääsee niin kohta toinen itkettää. Kuolleita sitten itketään ja ikävöidään joka pienemmän murheen välissä.

Niisk. Onneksi kohta saa aloittaa joulupuuhastelut...ensimmäisen viestin olenkin jo joulusuunnitelmista lähettänyt ja osa viestin saaneista oli kuvitellut lähettimensä sekoilevan (kenellä puhelin kenellä tietokone...)minä en mielestäni sekoillut, siis nythän on melkein lokakuu ja sen jälkeen seuraavan kuukauden jälkeen on joulukuu.