Tänään kävin kuuntelemassa pastori/kirjailija Heinimäkeä (no liityin sittenkin niihin maa- ja kotitalousnaisiin). Oikein elähdyttävää. Poimin muutamia helmiä, joita en kyllä ensimmäistä kertaa kuullut, mutta oli kiva kuulla ne juuri hänen suustaan ja vaihteeksi jonkun muun(kin) sanomana kuin omana hokemana:

- työelämä ja elämä ovat sama asia, ei työelämää voi irrottaa elämästään (no, tästä mielipiteestäni olen joutunut maksamaan muutaman määräaikaisuuden päättymisen ja jatkumattomuuden verran)

- työ on aikuisten ihmisten leikkiä (halleluujaa!)

- joillekin ihmisille ruumis (=kroppa) on päänkantoteline...(kuka siitä lopusta huolehtii?)

- vaikka olisi 50 vuotta naimisissa siinä on silti kaksi eri persoonaa, enemmän ja vähemmän yhdessä mutta silti erillään (oujeah, meillä tällä hetkellä menossa vaihe enemmän erillään: alfauros toteuttaa alfatarpeitaan metsällä)

- pitää levätä kun väsyttää (otan ne päikkärit tän kirjoittamisen jälkeen)

Ja niin. Olen lisännyt henkilökohtaista hyvinvointiani tapaamalla sitä lisääviä ihmisiä (aion tehdä huipennoksen ensiviikolla ja pikapyrähtää elintarvikevaihtotoivioretkellä Savonlinnassa ke-to) ja aloitin sen perjantaina lounastamalla kahden ihanan ja rakkaan  leidin kanssa. Ruoka oli hyvää ja mieli oli hyvä sen parituntisen jälkeen.

Tänään istuin Stadinparhaankarjakon vieressä (se miten se ihme on tänne lakeuksille eksynyt on oma tarinansa ja kerron sen joskus jos saan leidiltä luvan) ja sain LAHJAN!!! Pikkuruisen Nomination-paketin ja kehoituksen: " NO MIKSET SÄ AVAA SITÄ????" En olisi raskinut, olisi ollut kiva hypistellä sitä ja hymistellä ja ihailla lahjaa ihan itsekseen, mutta aukaisin sen siellä auditoriossa ja vieläkin naurattaa:

Eikö olekin hieno? Minusta ainakin!

Hunniäidille ja kaikille muillekin: Hauskaa viikonloppua, tämä lähtee lainaamaan Hemingwayta (sain siitä tämänpäiväisestä puheenvuorosta inspiksen ja nyt jatkan mihin jäin....ööö....13vuotta sitten) :D